Juttuja matkan varrelta

Viime viikolla tulimme tukeneeksi elokuvateollisuutta oikein kunnolla.

Katsotuksi tuli niin Rambo (ihan turha pätkä mutta se tiesi jo mennessään), Risto Räppääjä (todella iloinen ja hyvä lasten elokuva, jota aikuinenkin katsoo mielissään), Horton (Lauran mielestä hauska) kuin Menetetty Maa (ei turhaan joka paikassa kehuttu. Todella hyvä).

Varmaan Oslon matkailun vähentyminen mahdollistaa taas pitkästä aikaa kuvissa käynnin niin tuli sitten purettua sumaa oikein kunnolla. Täytyy sanoa, että kyllä elokuva on kaikista kotiteattereista huolimatta parhaimmillaan suurella kankaalla. Milloin itse olit viimeksi elokuvissa?

Noidat olivat taas perinteiseen tapaan liikkeellä viime viikonloppuna. Noitia esiintyi runsain määrin myös Lahnuksessa.
Onnistunut virpomisretki vaatii huolellisia valmisteluja. Vitsatehtaalla kävi melkoinen kuhina kun valmisteltiin tämän vuoden vitsoja. Muodissa näyttäisi olevan Perinteiset sulat, kreppipaperi ja piippurassit.

Pitkästä aikaa sain itsestäni irti ja päivitin harjoituspäiväkirjan. Lisätyksi tuli kaikki olemassa olevat harjoitukset tältä vuodelta.

Toinen Hannu on ollut huomattavasti tunnollisempi päiväkirjan täytössä mutta nyt minunkin tiedot on ajantasalla. Melko katkonaiselta näyttää mutta puolustukseksi voin sanoa, että kuluneeseen kolmeen kuukauteen sisältyy mittarin korjausta, hiihtoloma ja kuumeesta toipuminen, joten syystäkin harjoituksissa on taukoja.

Valitettavasti harjoituspäiväkirjan ohjelmistoa ei ole päivitetty pitkään aikaan ja siinä ilmenee joitain ongelmia uuden Joomlan kanssa. Ainakin minulla osa harjoituksista ei näy kaleterissa. Tosin luvut kyllä sisältyvät kuukauden yhteenvetoon eli näyttää vähän hassulta, kun kalenterissa näkyy vain pari harjoitusta mutta yhteenvedossa kilometrejä on huomattavasti enenmän.

Pitää tutkia on asialle tehtävissä jotain vai pitääkö siirtyä toisen ohjelmiston käyttöön. Vanhojen harjoitusten siirtäminen olisi vaan melkoinen tuska ja sitä ei haluaisi joutua tekemään ainakaan käsin.

Sunnuntaina perheemme harrasti korkea kulttuuria tutustumalla Espoon Mordernin taiteen museoon, EMMAan, Claude Monet näyttelyn innostamana.

Kerran kun on mahdollisuus nähdä maailmanluokan maalarin töitä niin sitä ei pidä jättää käyttämättä. Samalla hyvä syy lähteä tutustumaan kotikaupungin komeaan museoon. Kieltämättä hienoja olivatkin Clauden maalaukset. Tosin perheessämme oli vakavia näkemyseroja parhaasta maalauksesta.
Monelta oli esilla vain 12 maalausta, joten EMMAn kokonaisuus huomioiden se oli varsin pieni osa koko museosta.

Ensimmäistä kertaa siellä käyneenä voi todeta, että museo oli yllättävän suuri ja mielenkiintoinen. Itselleni parhaiten mieleenjääneet työt olivat ihan muualla kuin Monet näyttelyssä mutta tällaisena kulttuurisorsana en pysty sanomaan taitelijoita saatika teosten nimiä. Samassa rakennuksessa on myös kellomuseo (varsin pieni), Espoon kaupunginmuseo (vielä vaatimattomampi), Lelumuseo (joka oli Lauran mieleen) ja Helinä Rautavaaran museo (mikä oli uskomaton kokelma esineitä eri kulttuureista), joten katsottavaa riitti helposti koko iltapäiväksi. Suosittelen.

Vaikka en varsinaisesti enää kirjoita uusia juttuja vanhalle Joomla sivulle niin silti sitäkin tulee silloin tällöin päivitettyä.

Tälläkertaa tuli tehtyä ihan huomattavia muutoksia:

• uusi (ainakin minusta selkeämpi) sivupohja
• uusi Joomlan versio, sisältää lähinnä tietoturvapäivityksiä
• ja koska sivua käytettään lähinnä vain Harjoituspäiväkirjan takia siirsin päiväkirjan suoraan etusivulle

Sivullehan pääsee tuolta oikealta linkeistä.

Kuten aiemmin tuli mainittua olin hiihtoloman kuumeessa. Sen jälkeen päätin pitää kunnon tauon urheilusta ettei mitkään jälkitaudit pääse iskemään. Viikon toipumisen jälkeen uskaltauduin kokeilemaan liikkumista. Lauantaina kävelin Luukin pidemmän lenkin (12km) Popin kanssa. Hyvin tuli selväksi miten heikoksi viikon kuume oli miehen vetänyt. Ylämäet tunsi ohimoilla kun syke nousi takomaan oikein kunnolla ja nyt siis puhutaan kävelystä… Parin tunnin lenkin jälkeen olin aivan tattis ja toipumiseen meni muutama tunti.

Sunnuntaina sitten ajattelin kokeilla kevyttä juoksua mutta se meni kävelyksi monestakin syystä. Ensimmäinen oli tietty korkealle kohoava syke, joka pysyi jotenkuten aisoissa kun juoksun tiputti reippaaseen kävelyyn. Toisekseen auran jäljiltä edellisenä yönä satanut nuoska oli tamppautunut luistinradan liukkaaksi, joten paikoitellen liikkuminen meni melkoiseksi taiteiluksi. Mutta hiljaa hyvää tulee. Illalla joogaan venyttelemään ja viikolla sitten taas kokeillaan juoksua.

Popi, kuten useimmat koirat haluaa osallistua kaikkeen tekemiseen. Niinpä se on alkanut Joogaamaan minun mukana. Ohessa pari kuvaa joista näkyy miten komeasti Jooga-asennot taipuvat meidän Koiruudelta. Kuvat on otettu Helmikuussa meidän pihalta, kun kauniin sään innoittamana Popi halusi joogata ulkona.

Joogasarja alkaa aina Aurinkotervehdyksillä. Tässä Popi on tekemässä Aurinkotehvehdys A:ta, sarjan puolivälissä. Liikkeen nimi on Pancha.

[Lue lisää →]

Eräs tarkaavainen lukija kyselikin jo meidän Dinon kuulumisia, joita tulin luvanneeksi jo aikoja sitten.

Kuoriuduttuaan munasta Dino siirrettiin ohjeen mukaisesti vesikuppiin, jossa se sitten jatkoi reipasta kasvuaan. Dinosta tulee noin 10cm pitkä mahtava peto, joka pysyy sen kokoisena, jos vaan kupissa riittää vettä. Kuvassa Dino on jo toisella tai kolmannella kasvukierroksellaan, sillä se pienenee takaisin mikäli joutuu kuiville. Kuvassa Dino on suunnilleen kasvunsa puolivälissä. Edellinen artikkeli löytyy klikkaamalla tästä.

Viikko 8 on koulunkäynnin alettua de-facto talvilomaviikko suurimmassa osassa etelä-suomalaisten koululaisten perheistä. Niin myös meillä.

Perinteisesti suuntasimme mökille Rukalle. Matkantekoa kevennettiin välilaskulla Iisalmeen isovanhempien iloksi. Perjantai-iltana ajelimme siis Iisalmeen ja silloin vielä kaikki hyvin mutta lauantai aamuna sekä minä että tytär olimme kuumeessa. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa toivoen, että tauti menee nopeasti ohi. Laura paranikin parissa päivässä mutta minulla kuumetta riitti koko viikoksi. Vietinkin sitten viikon ihallen mökin ikkunasta kuinka puut kasvaa… Kun kuumetta on yli 39 niin itseasiassa ei kaipaa yhtään mitään muuta ohjelmaa. Ei jaksa lukea tai katsoa televisiota, ihan niinkuin sieltä tulisi mitään katsottavaa päivisin, joten ikkunasta ulos tuijottaessa menee yllätävän hyvin muutama päivä.

Perjantaina palasimme Iisalmeen. Se oli ensimmäinen kuumeeton päivä. Mikälie ollut mutta kunnon pöpö joka tapauksessa. En muista koska olisin viimeksi ollut noin kipeä. Kuvia otin lähinnä mökin ikkunasta ja terassilta, josta myös oheinen kuva.

Kyllä se aika kuluu nopeasti… kohta on joogaakin tullut harrastettua pari vuotta. Osallistuin siis sellaiseen neljän päivän kurssiin, jossa harjoiteltiin kerran päivässä, puolitoista tuntia kerrallaan. Ohjaajana toimi Anne Nuotio, eräs Suomen tunnetuimpia joogaopettajia. Taso oli Annen luokituksen mukainen taso 2. Valitettavasti joudun sanomaan, että kurssi oli jonkin asteinen pettymys. Lähdin kokemaan joogan tekemisen iloa mutta se jäi puuttumaan. En lähde näin webbisivulla tilittämään enempää mutta mikäli joku haluaa tarkemmin tietää niistä moninaisista syistä miksi näin kävi, voi ottaa yhteyttä.