Juttuja matkan varrelta

Pitkällisen pohdinnan jälkeen perheesseemme on hankittu koira. Tarinoita koirankasvatuksesta tulee sivuille omaan “Hänen Koireuutensa” valikkoon

Popista otettuja kuvia lisäilen kuvagalleriaan .

Meille tuli sitten koira. Popi, valkoinen länsiylämaanterrieri eli Westie , muutti meille 20.8.2006 7 viikon ikäisenä. Popi on kennelnimeltään Ja-Cami ’s Iceboy ja syntynyt Iisalmessa.

Kasvattajalla oli onneksi käyntiä Toivakassa, joten sovimme luovutuksen sinne, niin meiltä säästyi puolet matkasta. Tapasimmekin Huikon-Helmessä. Paikan tuntevät tietävät sen olevan luonnoskaunis ja rauhallinen paikka. Sopii koiran luovutkseen paljon paremmin kuin jokin huoltamon asfalttipiha. Luovutuksessa kävimme läpi melkoisen nipun paperia ja teimme asiaankuuluvat sopimukset.

Saimme myös ProPlanin Puppy Kit:n, jossa on ruuan lisäksi panta ja kätevä mitta-astia. Sovimme, että pennulle syötettään em firman penturuokaa ainakin puolivuotiaaksi. Kasvattajan kokemuksen perusteella ruoka ei aiheuta allergioita, joten pitäisi olla turvallinen valinta.

Kotimatka sujui nuorelta herralla mallikkaasti. Pari kunnon taukoa pitivät kopan kuivana ja unikin maittoi. Ensimmäinen ilta kotona meni paikkohin tutustuessa. Yökin oli varmasti jännittävä vaikka nukuinkin samassa tilassa pennun kanssa. Pentu nukkui parin tunnin pätkiä ja sitten taas olisi pitänyt leikkiä. Minä näyttelin väsynyttä ilman mitään vaikeuksia ja annoin pennun puuhata mahdollisman paljon omiaan. Aikansa touhuttaan sillekkin uni taas maittoi. Aamutoimet alkoivat puolikuuden maissa ja vaikuttaa, että toinenkin päivä menee samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin.

Popin oma kuvagalleria löytyy Kuvagalleriasta.

Kävijämäärälaskuri näyttää sen verran isoja lukuja, että päätin avata vieraskirjan. Jospa kävijät vaikka viitsisivät kiireiltään jättää jälkensä käynistään. Harmittaa vain, että en tullut avanneeksi vieraskirjaa heti alussa. Todennäköisesti moni on käynyt uteliasuuttaan heti alussa katsastamassa mutta ei tule toisten. Itsekkin käy usein sivuilla katsomassa mutta ei mene toista kertaa, jos sivulla ei ole mitään itselleen mielenkiintoista luettavaa.

Totesin, että parasta ajaa rinkka sisään ennen varsinaista reissua. Eipä siinä auta kuin heittää 10l vesipönttö painoksi rinkaan ja kohti Luukin lyhempää pururata lenkkiä. Meiltä pihasta lenkin pituudeksi tulee about 8km, jonka päättelin olevan hyvä harjoitusreissun pituus.

Reissu osoittautuikin varsin tarpeelliseksi, sillä lähes kaikkea mitä pystyi rinkasta säätämään piti myös säätää. Alkaen yläkaaresta, joka hakkasi takaraivoon ennenkuin nostin sen ylemmäksi.

Kävely sujui hyvin kauniissa säässä ja hyvässä seurassa (kiitos kaima). Ihmisiä oli liikkeellä jonkin verran. Mikä yllätti oli lastenvaunujen ja polkupyörien määrä. Toisaalta, kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin mikä ihme tuo on: hyvä tasainen pururata, niin hyvähän siinä on lasta lykkiä.

Kierrokseen meni pari tuntia eli olettaisin sen vastaavan hyvin Islannin kävely vauhtia. Seuraavana päivänä oikean jalan reisi ja nivunen olivat kipeät mutta se meni parissa päivässä ohi. Pitänee jatkaa harjoittelua seuraavan viikonloppuna, sillä varsinkin olkapäiden totuttaminen kantamiseen tuntuu olevan kova homma. 

[Lue lisää →]

Viimeisin hankinta voitaneen laskea heräteostosten sarjaan. Kävin katselemassa myytäviä tavaroita firman kirpputorpalstalla ja silmiin sattui ko urut. Kaiken lisäksi myyjänä oli työkaveri parin kopin päästä. Niinpä kaupanteko oli varsin jouhevaa ja kuljetuskin järjestyi ketterästi.

Tuli hankittua tuli Rolandin EM-15 säestys-keyboard , kuten Rolandin sivuilla määritellään. Ensikokemukset ovat erittäin positiivisia. Äänet on komeat ja niitä on riittävästi. Neitikin on paukuttanut nappuloita innoissaan, kuten tavoitteena olikin. Tiedä vaikka sitä kautta innostuisi musiikista. Tuleva Darude sitten kerää mainetta ja kunniaa maailmalla.

Sitten ihan vaan mielenkiinnosta laitteen myyneen kaverin omia sävellyksiä , jotka on julkaistu mikserin sivuilla.

Vaelluksellahan pitää olla sauvat joteen hankin sitten sellaiset. Ostetuksi tulivat Black Diamondin teleskooppi sauvat. Niissä on kierrekiristyksen sijaan salpamallinen mekanismi, jnka pitäisi olla käytössä paremmin pitävä. Muuta ei sitten olekkaan matkaa eteen tapahtunut, joten odottaminen jatkuu…

Niin se vaan meidänkin talo valmistui.

Talohan on itseasiassa ollut valmis jo jonkun aikaa mutta muodollinen valmistuminen eli lopputarkastus on jäänyt roikkumaan. Nyt se sitten pidettiin. Espoon rakennustarkastaja kävi paikalla toteamassa kaiken valmiiksi ja pisti leimat papereihin. Oli varsin kivuton ja helppo toimenpide koko tarkastus. Nyt sitten vaan asutaan…

Suuruudenhullu kun olen niin piti pistää sivustolle harjoituspäiväkirja. Miksikö? Oikeastaan ihan vaan kun sellaisen sattui löytämään. Hauskuus tällaisessa sivussa on, että voi lisätä ja poistaa toimintoja sitä mukaa kun siltä tuntuu. Eihän sitä toisaalta tiedä vaikka kesän lopuksi olisi tullutkin kirjattua harjoituksia. Sittenhän niitä on hauska ihmetellä.

Kohtuullisen varma merkki kevään tulosta on pihapiiriin ilmestyvät trampoliinit. Meidänkin ikkunoista niitä näkyy jo kolme. Toinen lähes yhtä varma merkki on niillä trampoliineilla hyppivien lasten katoaminen aika ajoin lähimetsiin. Näin käy myös meillä. Selityksenä on lähimetsiin pikkuhiljaa rakentuvat majat. 

Niinpä meidänkin neitimme keksi kaverinsa kanssa, että maja pitää saada. Ja sen arvaa kuka rakentaa… Hallitus ilmoitti välittömästi, ettei osallistu rakentamiseen millään tavoin - kun pitää mennä lenkille - ja ei sittenkään vaikka ei menisikään lenkille, joten isi kyllä rakentaa.

Mikäs siinä, tehdään maja. Tytöt aloittivat urakan pyytämällä naapurilta luvan tehdä maja heidän metsikköönsä. Lupa saatiin ja rakennustyöt voitiin aloittaa. Lauantai-iltana ei tehty muuta kuin valittiin paikka ja vietiin työmaalle muutamia lautoja. Lautoja kantaessa huomasi, että tytötkin alkoivat hahmottaa, ettei majan rakennus ollutkaan pelkästään hupireissu.

Varsinaiset rakennustyöt päätettiin aloittaa sunnuntaiaamuna kymmeneltä. Näin myös tehtiin. Rakennusinto ei ollutkaan vähentynyt yhtään yön aikana. Naapureilta pyydettiin lupa käyttää heidän rakennusjätteitään majan aineksina, joten materiaalista ei tulisi pulaa. Ensimmäiseksi siivottiin majan pohja ja hahmotettiin muoto. Paikaksi valittiin kaatuneen puun kanto, joka tarjosi hyvä ja tukevan takaseinän tulevalle rakennukselle.

Työhön siis. Paikalle raahattiin vanhoja valumuotteja lattiaksi ja seinäelementeiksi. Yhteistyökyky oli alussa tytöillä koetuksella kun piti opetella yhdessä kantamistä. Pienen harjoittelun jälkeen askelten tahti saatiin kuitenkin sovitettua ja tavara alkoi liikkua. Pystyyn saatiin runko ja olikin syytä pitää pieni tauko. 

Trampoliinihyppelyn jälkeen rakentaminen taas maistui ja maja alkoikin valmistua ripeästi. Elementtien käyttö joudutti rakennustöitä huomattavasti ja eipä aikaakaan kun seinät jo alkoivat olla pystyssä. Yleisöäkin saatiin paikalle ja minun rakentaessa tytöt ehtivät leikkimään kavereiden kanssa. Muutaman tunnin puuhaamisen jälkeen komea maja alkoi olla leikkijöitä vaille valmis. Aika näyttää miten into majaleikkeihin riittää vai veikö rakennusprojekti jo kaikki mehut.

Välillä pääsee käymaan hieman kauempanakin ja keväällä 2005 oli mahdollisuus käydä Taiwanissa.

[Lue lisää →]