Juttuja matkan varrelta

Sehän on lähes kansalaisvelvollisuus käydä edes kerran vuodessa risteilyllä. Niimpä mekin suuntasimme Tukholmaan.

Hieman hirvitti merelle lähtö helmikuussa kun mielessä kävi talvimyrkyt ja paukkuvat jäät. Hyttimme oli kuitenkin varsin ylhäällä, joten ainoaksi todelliseksi huoleksi jäi mahdollinen keikkuminen.
[Lue lisää →]

Popi on jo Iso Poika. Jalka nousee komeasti Popin merkkaillessa paikkoja.

Jalan nostoa on tosin jo harjoiteltu toista kuukautta mutta nyt se alkaa sujumaan pääsääntöisesti onnistuneesti. Aivan alkuaikoina kaveri pyörähti ympäri nostaessaan jalkaa liian innokkaasti mutta nyt tasapaino on hallussa. Välillä toki vielä tulee tyttöpissit varsinkin tasamaalla.
Mielenkiintoista kyllä Popi on ruopinut maata tarpeiden teon jälkeen jo ihan pienestä pitäen. Jalannosto on kuitenkin tullut vasta puolen vuoden jälkeen. Katsotaan josko saisin otettua kuvan aiheesta.

Helmikuun ehdoton kohokohta oli hiihtoloma Rukalla.
Savusaunan lämmitys on lähes pakollinen numero ja tällä kertaa sattui kaunis aurinkoinen päivä.
Kuva kertoo hyvin loman tunnelmasta; rauhallista ja ehkä vähän perinteistä.

Sunnuntaina oli taas ratsastustunti .

Alkulämmittelyjen jälkeen teimme ravi-käynti-pysähdys sekä ravi-pysähdys sarjoja. Lisäksi pujottelimme keiloja. Loppuhuipennuksena kokeilimme taas laukannostoa. Viime viikolla laukka ei oikein ottanut onnistuakseen. Sain kauhean vääntämisen lopuksi Ankan menemään pari laukka-askelta.
Tänään meininki oli aivan toinen. Lähdimme kiertämään keila ympyrää ja Ankka otti laukan heti ensi yrittämällä. Ope käski vain jatkamaan ja parin lyhemmän laukan jälkeen sain menemään useamman kierroksen. Lopussa kun vihdoin uskoin ohjeen nojata taakse meno muuttui mukavaksi: pomppiminen loppui ja laukkaaminen tuntui oikein mukavalta. Suu korvissa siinä sitten mentiin ympyrää, täyttä laukkaa, tai ainakin melkein.

Niimpä, niinkuin ei olisi pennun kanssa tarpeeksi huolta allergioista mutta vielä leikkaukseen.
Popilla oli parikin vaivaa.Yksi maitohammas ei suotunut lähtemään millään. Lisäksi nuorelle herralle ilmestyi rintaan sellainen pinkeää puolukkaa muistuttava patti. Patti oli samassa kohti mistä Popi oli eniten raapinut allergia vaivatessa pahimmillaan.
[Lue lisää →]

Harva varmaan on tähän mennessä tiennyt, että käyn enempi vähempi säännöllisesti ratsastamassa. Koko homma alkoi, kun tyttäremme alkoi käydä ratsastamassa erään tuttavamme hevosella. Pikku yksityiskohtana täytyy mainita, että hepan nimi on Ankka, joten minäkin nyt sitten harrastan “ankka ratsastusta”

[Lue lisää →]

Joulukuussa 2006 käväisin viikon reissulla Bangkokissa ja Taipeissa.

[Lue lisää →]

Popin nyt 6kk.
Strategiset mitat ovat: 6,3kg, s

Popin oltua noin pari kuukautta allergiaruualla (Trovet peura-peruna) niin eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti siirryimme takaisin penturuokaan (Purina kana-riisi). Noin kuukauden popsimisen jälkeen vanhat oireet alkoivat näkyä selvästi: iho punoitti ja alkoi paksuuntua ja tummua, etenkin rinnasta ja nivusista. Alkavaa karvatuppitulehdusta näkyi myös paikoittain ja mikä selkeintä, niin Popi alkoi taas raapia itseään.

Kärräsimme koiran taas lääkäriin, joka lähinnä totesi ilmiselvän oireilun ja määräsi antibioottikuurin ja koiran takaisin allergiaruualle. Ruoka-aine allergia tuli näin vahvistettua.Nyt vain on selvitettävä mikä ruoka käy.

Halusin myös “toisen mielipiteen” ja käytin Popin toisella lääkärillä, jonka varmasti luulisi näistä asioita tietävän eli Leena Saijonmaa-Koulumiehellä. Hän vahvisti diagnoosin eli sinänsä tarpeeton käynti mutta tulipahan varmistettua. Samalla hän suositteli ihan vaihtelun vuoksi toista allergia ruokaa: Royal-Canin Hypoallergic ruokaa. Lähinnä uudessa ruuassa on se etu, että Popi syö sitä todella mielellään. Trovettia se oli alkanut hieman nirsoilla ja saattoi jopa jättää ruuan syömättä. Nyt Trovettikin menee hyvin, kun sekaan pistää Royal-Caninia. Kallistahan se on mutta jaksan maksaa sen pussillisen mikä tarvitaan eliminointi jakson ajaksi.

Olimme Popin kanssa lähdössä kavelyllä, kun huomasin täysikuun nousevan puiden takaa. Näky oli mielestäni sen verran komea, että piti hakea kamera ja ikuistaa näkymä. En osannut päättä kumpi olisi parempi: sinisempi normaali valotuksella otettu ja keltaisempi yövalotusohjelmalla otettu.