Juttuja matkan varrelta

Popi alkoi ontua toista takajalkaansa pari viikkoa sitten ja aikamme ihmeteltyämme veimme pojan lääkäriin. Tuomia oli varsin tyly: röntgenkuva näytti vaalean alueen reisiluunpäässä ja leikkaus on edessä. Lainaus Chihuahua-sivuilta:

Legg-Perthes on pienillä roduilla esiintyvä reisiluunpään sekä nivelruston rakenteen turmeleva sairaus. Ensimmäiset oireet voivat ilmaantua noin neljän kuukauden iästä alkaen. Tyypillisiä oireita ovat sairaan puolen jalan “hypyttäminen” ts. koira ei varaa painoaan sille joka askeleella, liikkumishaluttomuus varsinkin portaissa sekä jäykkyys ylösnousun jälkeen. Oireet yleensä pahenevat rasituksen jälkeen.

Jos lonkka on mennyt sijoiltaan, ei koira pysty liikuttamaan jalkaansa eikä yleensä anna kipujen vuoksi koskea siihen. Diagnoosi perustuu röntgenkuvaan. Koira rauhoitetaan kuvauksen ajaksi. Jos koiralla on legg-perthes tulisi välttää kovaa juoksuttamista ja hypyttämistä. Kevyt liikunta on hyväksi, koira voi myös uida vapaasti. Kipua lieväntäviä lääkkeitä käyttää tarvittaessa. Legg-perthes voidaan hoitaa poistamalla vaurioitunut reisiluun pää, josta ei ole havaittu olevan haittaa pienille ja kevyille kääpiökoirille.

Eli kaikeksi onneksi vaivasta pitäisi päästä leikkauksella eroon ja parantuminenkin on keskustelupalstojen perusteella täydellistä. Leikkaus on varattu 5.4.07 eli pääsiäistä edeltäväksi torstaiksi. Olemme sitten pääsiäisen kotona hoitelemassa toipilasta.

Tein muutama vuosi sitten akvaariooni taustan lasikuidusta. Tarina taustan tekemisestä oli aikanaan minun vanhoilla sivuilla mutta “hävisi” sivuston kehittyessä. Tässä kuitenkin tarina uudestaan, sillä kävi ilmi, että ihmisiä edelleen kiinnostaa taustaprojektini.

[Lue lisää →]

Popi kävi trimmaajalla jo helmikuun puolivälissä mutta en vaan ole saanut juttua aikaiseksi.

Popi kävi trimattavana Lehtosen Vesalla. Vesa asuu “meillä päin” ja sattuu olemaan Popin isän omistaja, siinä perusteet trimaajan valinnalle. Eipä sillä etteikö Vesan näyttelymenestys antaisi olettaa, että trimmaaminen on hyvin hallussa. Käynnissä ei sinänsä mitään ihmeellistä. Tosin navigaattori ohjasi minut erään maatilan pihaan mutta sieltä kyllä neuvottiin oikeaan osoitteeseen. Vesa otti Popin huostaansa ja kävin hakemassa reilun parin tunnin kuluttua. Olipahan pojan ulkonäkö muuttunut! Popi sai kehuja rauhallisuudestaan. Ei kuulema ollut mitään ongelmia vaikka ensi kertaa trimattiin.

Ohessa vielä kuva ennen trimmausta.

Popi on saanut kolmisen viikkoa nautiskella nautajauhenlihaa allergiapapanoiden mausteena. Pelkkää allergia papanaahan syötiin melkein kolme kuukautta, jotta oltiin varmoja kaikkien oireiden häviämisestä.

Suureksi iloksemme naudanlihasta ei ole tullut mitään reaktioita.

Naudanlihan kelpaaminen ruoklavalioon on suuri helpotus, sillä nyt Popi on saanut jälleen nauttia mehevistä luista. Aiemmin syötettyjen hirven ja poronluiden saanti on varsin kausiluonteista ja hankalaa.

Seuraavaksi tosiaan kokeillaan possua parin viikon ajan. Saas nähdä miten käy…

Tämän vuoden hiihtoloma meni perinteisen kaavan mukaisesti Rukalla lasketellen.

Tänä vuonna sää suosi viikko 8 lomalaisia, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko viikon. Kirkas taivas tiesi tietty pakkasia mutta mitään hirmulukemia ei koettu. Aamuisin mökin mittari saattoi näyttää jopa -28 mutta auringon noustua ylhäällä tunturissa oli vain noin -15. Tyynessä säässä auringossa 15 asteen pakkanen ei tunnu juuri missään. Varusteet pysyvät kuivina ja rinteet kovina. Varsin ihanteellinen laskettelu sää.

Laura vietti kolme päivää Vernerin Hiihtokoulussa ja nautti kovasti. Oli ilo nähdä miten opetus tuotti tulosta. Me vanhemmat sahasimme laudoilla rinteitä laidasta laitaan. Kävimme kokeilemassa lähes kaikki mutta nykyisille taidoille mukavimmaksi, jälleen kerran, osoittautuivat Saaruan rinteet. Saaruan tuolihissi osaltaan myös houkuttelee, sillä laudalla ankkurihississä ei ole oikein kivaa.

Yllätykseksemme jonot eivät olleet mitenkään pitkät. Ihmisiä kyllä oli rinteissä mutta ei mitään verrattuna pääsiäisen ruuhiin. Liekkö pakkaset pelottaneet enimmät pois rinteestä.

Mökillä pidettin yksi lepopäivä. Laskettiin pulkkamäkeä, lämmitettiin savusauna ja nautittiin kauniista päivästä.

Viime viikonloppun vietimme Heidin ja Vesan kanssa Laskuvarjojääkärikillan järjestämällä jäätikkökurssilla .

Viikonlopun kurssi toimii esittelynä ja tuntumanantajana varsinaiselle jäätikkökursille, joka on viikon tapahtuma Ruotsissa, Kebnekaisen jäätiköllä.

Kurssi pidetään Olhavalla, Repoveden kansallispuistossa. Kurssi kestää lauantaiaamusta sunnuntai iltapäivään.

Lähtö kurssille tapahtui kuuden maissa lauantaiaamuna. Perille piti päästä yhdeksäksi, joten paras lähteä aijoissa. Koukkasimme matkalta mukaan Vesan, joka jakoi teltan kanssamme. Matkassa ei mitään ihmeellistä. Tiet on hyvät ja reitti selkeä. Saavuimme Repoveden opastukeskukselle sopivasti ennen yhdeksää. Kurssi alkoi teoria tunneilla mm varusteista, jäätiköistä ym tarpeellisesta perustiedosta.

Lounaan jälkeen siirryimme maastoon. Autot vietiin Saarijärven parkkipaikalle, josta oli noin 3km kävely varsinaiselle leiri/harjoittelualueelle. Porukka jaettiin kuuteen ryhmään ja vastaavasti harjoittelu oli jaettu kuuteen eri rastiin. Rastit olivat: köysistön muodostaminen, jääseinämän nousu, jyrkän lumirinteen nouseminen, kallioseinämän nousu, railosta pelastautuminen ja laskeutuminen. Osa rasteista vaatii mielikuvitusta, sillä esim self arrest eli itsensä pysäyttäminen jos lähtee luisuun, tehtiin pyllymäkeä laskemalla. Siinäkin tosin huomasi miten vauhti kiihtyi jo parin metrin matkalla. Voi vain kuvitella miten vauhtia tulee, jos kaatuisi oikealla jäätiköllä, jyrkässä rinteessä.

Leiri tehtiin kallioiden juurella olevaan niemeen. Sinne nousikin melkoinen telttakylä. Edustettuina oli lähes kaikki tunnetut vaellusteltat ja mallit. Yleisesti näytti porukoilla olevan varsin asiallisia varusteita. Illalla istuttiin jonkin aikaa nuotiokatoksella nauttimassa pakolliset leirimakkarat. Kateellisena seurasimme kuinka kanssa kurssilainen kokkaili neulamuikkuja valurautapannulla. Meillä on selvästi vielä oppimista retkiruokailusta…naapuriteltan pojat tekivät jälkiruuaksi paistettuja banaaneja suklaakastikkeella…vedä siinä sitten pirkka pussi pastaa, kun hieman raaksi jäänet makaronit rusahtelevat hampaissa…

Nukkumaan siirryimme ajoissa heti yhdeksän jälkeen, sillä kurssin ohjelmaan kuului myös nk. alppistartin harjoittelu. Vuorilla on usein tarpeen lähteä liikkeelle aamuyöstä, ennenkuin aurinko sulattaa rinteet. Niimpä meilläkin oli herätys 04:30 ja ensimmäinen rasti 06:00. Killalle ominaiseen tyyliin ajat olivat tarkkoja ja rasteilla oli syytä olla ajoissa.

Puolitoista tuntia ei ollut mitenkään liioittelua, sillä aamutoimiin vedensulatteluineen menee yllättävästi aikaa. Ehdimme juuri ja juuri saada pakolliset tehtyä ja vielä jäi pari termosta täyttämättä ennen ensimmäisiä rasteja.

Sää molempina päivinä oli pilvinen, lämpö nollan pinnassa. Teltassa tarkeni hyvin. Talvimakuupusseilla varustautuneet Heidi ja Vesa valittelivat kuumuutta mutta itse nukuin hyvin kahden ohuemman pussin yhdistelmällä.

Tavaraa leirille rahtasimme rinkalla ja ahkiolla. Ahkio mahdollisti kaikenlaisen ylimääräisen kuljettamisen, joten tavaraa oli enemmän kuin riittävästi. Toisaalta rutiinin puuttuessa varautuu kaikkeen, joten tavaraa vaan kertyy. Talvipussit vievät todella paljon tilaa, samoin tupla makuualustat. Toisaalta on lähes sama leiriytyykö yöksi vai viikoksi, tavaraa on lähes yhtä paljon. Vain ruokaa tulisi tietty huomattavasti lisää.

Maaliskuussa harvoin tapahtuu mitään ihmeellistä.
Lomat on ohi ja kesää odotellaan. Tänä vuonna poikkeuksen muodosti LJKn kiipeilykurssi, joka järjestettiin viikonloppuna Olhavalla. Majoituimme teltoissa ja opettilimme parin päivän ajan kiipeilyn perustekniikoita.
Kuvassa eräs sankari kiipeilijä ponnistelee kalliokiipeilyosuudella ylös jäistä kalliota. Sankari kiipeilijältä saadun haastattelun perusteella jäinen kallio ei ole paras alusta kalliokiipeilyyn.

Uusi allas tarvitsee uuden ruokintakojeen ja iskin silmäni Eheimin uutuuteen. Yritin etsiä kokemuksia ko laitteesta
mutta ei löytynyt. Sellainen tuli kuitenkin ostettua ja näin yhden päivän kokemuksella tässä kirjoittelen ensituntumista.
[Lue lisää →]

Sunnuntaina oli taas tuttuun tapaan tunti.

Tälläkertaa olin varautunut pakkaseen pistämällä toppahousut jalkaan. Ei tainnut olla hyvä idea sillä heppa kuljeskeli minne sattuu eikä viimeksi niin hyvin sujunut laukkaaminenkaan onnistunut ollenkaan. Nylonpöksyt olivat sen verta liukkaat satulassa, että liuin vähän miten sattuu. Hevosen mielestä annoin huonoja komentoja ja niimpä meno oli välillä sangen mutkikasta ja vaivalloista. Laukkaa yrittäessä tuntui, että lennän alas hetkellä minä hyvänsä, joten sekin puuha jäi yritykseksi. Nyt tuleekin sitten pidempi tauko hiihtoloman takia mutta pitää jättää ensikerralla nylonit pois.

Vuosien unelma on vihdoin toteutettu: sain makuuhuoneeseen akvaarion.

Allas on käytettynä ostettu Juvel Rio 240l. Kaapisto on tumma “puuta”. Allas on vain puolisen vuotta vanha, joten se on täysin uutta vastaava. Altaan mukana tuli takaseinään liimattu tausta, kasveja, loisteputkia kaksi satsia, lämmitin ja jotain pikku hiluja.

[Lue lisää →]