Juttuja matkan varrelta

Matka Paracasiin alkoi reippaalla herätyksellä aamuyöstä. Valitsimme työkaverin kanssa halpisversion eli Lima – Paracas väli taitettiin tilausvuoron sijasta normaalilla pikavuorolla. Hintakin oli vastaavasti 360$ sijasta 80$.

[Lue lisää →]

Ensimmäinen retkipäivä alkoi retkellä Pachacamacin raunioille. Kysessä on Inkatemppelin ja -kylän rauniot vähän matkaa Liman ulkopuolella.

Matkalla raunioille tutustuimme kaupunkin etäläosan nähtävyyksiin vaikka kyseessä ei ollut varsinainen kaupunkikierros. Vieraillimme mm. Rakkauden Puistossa, josta löytyy suutelukilpailua esittävä patsas. Puiston reunaa kiertävä aita on kopio Espanjassa olevasta puistossa. Puistosta on hienot näkymät rannalle ja merelle. Lisäksi näimme kauniita siirtomaa-ajan taloja sekä tietty pari kirkkoa.

Kaupungin katselun jälkeen siirryimme raunioille. Kierroksen alussa kävimme pienessä opastuskeskuksessa, jossa oli alueen pienoismallin lisäksi jonkin verran keramiikkaa. Raunioalueella on sekä temppeleiden, että asuirakennusten raunioita. Osa on kunnostettu. Raunioretken jälkeen meidät vietiin lounaalle, jonka jälkeen varsinainen kaupunkikierros. Kävimme läpi tarkeimmät aukiot ja rakennukset, jonka lisäksi vierailimme yhdessä museossa. Museossa oli mm eri intiaanikultturien kultaesineitä (inkat ovat viimeisin) sekä keramiikkaa.

Linkki Wikitravel: Lima (englaniksi)

Inka-aarteiden ja siiromaavallan aikaisten rakennusten lisäksi Peru tunnetaan hyvästä ruuasta ja erityisesti meren elävistä. Kaupunki on pullollaan toinen toistaan parempia ravintoloita. Käymisen arvoisia museoita on myöskin useita.

[Lue lisää →]

Arjen tullen työt kutsuu ja lomailu saa jäädä. Päivät kuluvat rattoisasti toimistolla, joten paljon kerrottavaa ei kertynyt.

Kuviakin tuli vain pari. Illalla toimistola menimme työkaverin kanssa Venetzuelan suurimpaan ostosparatiisiin, Sambil:iin. Kauppoja on viidessä kerroksessa ja ostettavaa riittää. Hinnat vaan oli hirveitä. Siinä ihmetelittin Guessin farkkuja 200-500$, Crocksin kenkiä 50+$ jne. Keskityimmekin sujuvasti ikkunaostoksiin. Syömässä kävimme ostarin ravintola-alueella Sushia.

[Lue lisää →]

Sunnuntai aamulla vaikutti ettei mikään suunitelluista retkistä toteudu. Oli tarkoitus mennä paratiisisaarille Venetzuelan edustalle mutta verotarkastajat sulkivat firman käyttämän matkatoimiston viikonlopuksi ja näin lyhyellä varoituksella ei toista järjestynyt. [Lue lisää →]

Tervehdys Caracasista! Aurinko paistaa ja lämmintä on noin 25 astetta. Takana on ensimmäinen päivä parin viikon työmatkalta Etelä-Ameriikkaan. En ole ennen käynytkään tällä mantereella, joten edessä on varsin mielenkiintoinen reissu. Ottaen huomioon kuinka paljon rikollisuudesta suurissa kaupungeissa varoitellaan niin kieltämättä hieman hirvittää.

[Lue lisää →]

Valitettavasti Legg-Perthes diagnoosi vahvistui ja edessä oli leikkaus. Popi leikattiin 5.4.2007 ja leikkauksen suoritti Popin henkilääkäri Esa Apex klinikalta.

Leikkaus sinänsä meni hyvin ja potilas toipuu hyvin. Ei voi kuin ihmetellä luontokappaleiden toipumista. Leikkauksesta on vasta muutama päivä ja poika könkkää sujuvasti kolmella jalalla. Pitää oikein hillitä meno haluja ettei rasitu liikaa näin esimmäisinä toipilaspäivinä.

[Lue lisää →]

Huhtikuussa oli varsin jännittävä kuukausi. Kävin ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikassa: Venetzuelassa, Perussa ja Kolumbiassa.
Tältä matkalta otettujen satojen kuvien joukosta yhden valinta oli varsin vaikeaa mutta valituksi tuli kuva Perusta, Paracasin luonnonpuiston edustalla olevalta lintusaarelta. Kuva on merkittävä monesta syystä. Ensinnäkin saaret lintuineen ja hylkeineen olivat ehdottomasti matkan kohokohta. Toisekseen näitä kuvia ei pitäisi olla olemassakaan, sillä muistikortti vioittui ja luulin kuvien tuhoutuneen. Vasta noin vuoden päästä kuulin muistikortin lukuohjelmista, joilla kuvat voisi mahdollisesti saada pelastettua. Ihmeekseni näin kävikin eli kortti, jota kamera ei suostunut lukemaan luovutti kuvansa tällaisen pelastusohjelman lukiessa tiedot jotenkin suoraan kortin uumenista. Onneksi en ollut heittänyt korttia pois.

Lähes kaikki ovat varmaan joskus kuulleet, että jotain pitää yrittää ainakin 100 kertaa, että homma alkaa sujua. Niimpä esim luistellessa pitää kaatua 100 kertaa, että tulee hyväksi luistelijaksi. Tai vaikka hevosen selästä pitää tippua 100 kertaa ennen kuin on kunnon ratsastaja.

Pari viikkoa sitten palasin viikon reisulta Teheraniin. Tällä kertaa matkaan sisältyi muutakin kuin kokouksia, sillä yhden palaverin peruuntumisen myötä jäi aikaa ostoksille ja nähtävyyksien katseluun.

Kyllä, Teheranissä on itseasiassa yllättävän paljon nähtävyyksiä. Museoita, palatseja, basaari, jne. Itse ehdin käymään Basaarissa ja Golestan-palatsissa. (Palatsin sivut englanniksi ). Palatsin nimi tarkoittaa vapaasti käännettynä “kukkien palatsia”. Rakentaminen on aloitettu joskus 1500-luvun puolivälissä. Palatsia on laajennettu monessa vaiheessa. Palatsin merkittävimpiä nähtävyyksiä ovat marmorista tehty valtaistuin ja erilaiset koristeelliset salit. Palatsin koristeluun on käytetty paljon peililasia. Kokonaisia huoneita oli päällystetty peilimosaiikilla. Palatsi alueella on puisto, jossa on paljon erilaisia suihkulähtetä ja altaita. Näin keväällä puissa ei ollut vielä lehtiä ja muutenkin puutarhassa oli kevät kunnostukset meneillään, joten puisto ei ollut ihan parhaimmillaan. Oli kuitenkin helppo kuvitella kuinka hienolta puisto näyttää kesäisin.

Teheranissa on monta basaaria. On isoa ja pientä, mattoja ja muuta. Itse kävin isolla basaarilla, joka tosiaan on valtava alue. Ehdin puolenpäivän pörräämisen aikana kävellä mm. matto- , kodinkone-, kulta ja hopea- ja vaateosastoilla ja en vielä nähnyt kuin pienen osan basaarialueesta. Basaari on yllätyksekseni katettu alue, jossa pienet putiikkit reunustavat kapeita katuja. Kauppoja on osittain kahdessa kerroksessa. Mukana ollut työkaveri osti pari mattoa mutta minulle mukaan tarttui vain pari kuparipönttöä takkavälineiden telineiksi.

Yllättäen haastavimmaksi osoittautui takaisin hotellille pääseminen. Basaari ja palatsi ovat kokolailla toisella laidalla kaupunkia hotelliin nähden ja taksikuskit eivät joko tieneet osoitetta tai eivät halunneet lähteä ajamaan niin kauas iltapäivän ruuhkassa. Lopulta saimme kuskin joka noin kymmenkertaisella taksalla suostui viemään meidät “kotiin”. Matka sinänsä meni hyvin ja kuski ajajeli rauhallisesti.

Sittenpä olikin jo aika syödä, pakata ja valmistautua yöllä lähtevään lentoon.