Juttuja matkan varrelta

Niin se vaan meidänkin talo valmistui.

Talohan on itseasiassa ollut valmis jo jonkun aikaa mutta muodollinen valmistuminen eli lopputarkastus on jäänyt roikkumaan. Nyt se sitten pidettiin. Espoon rakennustarkastaja kävi paikalla toteamassa kaiken valmiiksi ja pisti leimat papereihin. Oli varsin kivuton ja helppo toimenpide koko tarkastus. Nyt sitten vaan asutaan…

Suuruudenhullu kun olen niin piti pistää sivustolle harjoituspäiväkirja. Miksikö? Oikeastaan ihan vaan kun sellaisen sattui löytämään. Hauskuus tällaisessa sivussa on, että voi lisätä ja poistaa toimintoja sitä mukaa kun siltä tuntuu. Eihän sitä toisaalta tiedä vaikka kesän lopuksi olisi tullutkin kirjattua harjoituksia. Sittenhän niitä on hauska ihmetellä.

Kohtuullisen varma merkki kevään tulosta on pihapiiriin ilmestyvät trampoliinit. Meidänkin ikkunoista niitä näkyy jo kolme. Toinen lähes yhtä varma merkki on niillä trampoliineilla hyppivien lasten katoaminen aika ajoin lähimetsiin. Näin käy myös meillä. Selityksenä on lähimetsiin pikkuhiljaa rakentuvat majat. 

Niinpä meidänkin neitimme keksi kaverinsa kanssa, että maja pitää saada. Ja sen arvaa kuka rakentaa… Hallitus ilmoitti välittömästi, ettei osallistu rakentamiseen millään tavoin - kun pitää mennä lenkille - ja ei sittenkään vaikka ei menisikään lenkille, joten isi kyllä rakentaa.

Mikäs siinä, tehdään maja. Tytöt aloittivat urakan pyytämällä naapurilta luvan tehdä maja heidän metsikköönsä. Lupa saatiin ja rakennustyöt voitiin aloittaa. Lauantai-iltana ei tehty muuta kuin valittiin paikka ja vietiin työmaalle muutamia lautoja. Lautoja kantaessa huomasi, että tytötkin alkoivat hahmottaa, ettei majan rakennus ollutkaan pelkästään hupireissu.

Varsinaiset rakennustyöt päätettiin aloittaa sunnuntaiaamuna kymmeneltä. Näin myös tehtiin. Rakennusinto ei ollutkaan vähentynyt yhtään yön aikana. Naapureilta pyydettiin lupa käyttää heidän rakennusjätteitään majan aineksina, joten materiaalista ei tulisi pulaa. Ensimmäiseksi siivottiin majan pohja ja hahmotettiin muoto. Paikaksi valittiin kaatuneen puun kanto, joka tarjosi hyvä ja tukevan takaseinän tulevalle rakennukselle.

Työhön siis. Paikalle raahattiin vanhoja valumuotteja lattiaksi ja seinäelementeiksi. Yhteistyökyky oli alussa tytöillä koetuksella kun piti opetella yhdessä kantamistä. Pienen harjoittelun jälkeen askelten tahti saatiin kuitenkin sovitettua ja tavara alkoi liikkua. Pystyyn saatiin runko ja olikin syytä pitää pieni tauko. 

Trampoliinihyppelyn jälkeen rakentaminen taas maistui ja maja alkoikin valmistua ripeästi. Elementtien käyttö joudutti rakennustöitä huomattavasti ja eipä aikaakaan kun seinät jo alkoivat olla pystyssä. Yleisöäkin saatiin paikalle ja minun rakentaessa tytöt ehtivät leikkimään kavereiden kanssa. Muutaman tunnin puuhaamisen jälkeen komea maja alkoi olla leikkijöitä vaille valmis. Aika näyttää miten into majaleikkeihin riittää vai veikö rakennusprojekti jo kaikki mehut.

Välillä pääsee käymaan hieman kauempanakin ja keväällä 2005 oli mahdollisuus käydä Taiwanissa.

[Lue lisää →]

Noidat liikkeellä

Pääsiäinen tuli tänäkin vuonna vaikka myöhään olikin. Olisi luullut, että on oikein kesäinen pääsiäinen mutta huhtikuun puolivälissä oli vielä lunta maassa. Niimpä pikku noidatkin olivat varsin tukevasti puettuja kierrokselle lähtiessään. Pilvistä ja tuulista oli Espoossa mutta se ei tahtia haitannut kun noidat vitsoineen kiirehtivät talosta toiseen. Saalis oli mahtava parin tunnin kierroksen jälkeen.

Perheemme pääsiäis “perinteisiin” kuulu Haltialan Kartanon lampaat. Onhan ne tietty suloisia, eihän siitä mihinkään pääse. Lampola on joka vuosi täynnä ihmisiä, jotka tulevat katsomaan näitä villakeriä. Karitsat pomppivat ja kiipeilevät emojensa päällä, rohkeimpien uskaltautuessa aidan viereen siliteltäviksi. Eivät vaan karitsat ymmärrä aina omaa parastaan ja kuljeksivat pois aidan luota innokkaiden pikku kätösten ulottumattomiin.

Tätä kirjoittaessa karitsoja oli jo syntynyt 84 ja lisää oli tulossa. Siinä riitti jotakuinkin jokaiselle halukkaalle paijattava.
Haltiala tarjoaa lampaiden lisäksi muutakin viihdettä. Vieraillijoilla on jopa mahdollisuus kokeilla ratsastusta villin lännen ratsukolla.

Uutena ominaisuutena asensin kommentointi mokkulan. Eli nyt kirjoituksiani on mahdollista kommentoida.

Niin, tänään on naistenpäivä. Kansainvälisesti juhlittu tapahtuma joka juontaa juurensa 1900 luvun alkuun. Mitenkään väheksymättä naisia ja heidän rooliaan yhteiskunnassa, on kuitenkin pakko kysyä, tarvitseeko nykyajan Suomalainen nainen oman päivän itsetuntonsa pönkittämiseen. Nämä kommentit ovat itseasiassa lähtöisin muutamalta tuntemaltani naiselta. “hyvää naistenpäivää” onnittelu kuitattiin “joojpa joo” kommentilla. Töissä toimiston naiset saivat jokainen ruusun, joka kyllä ottettiin ilolla vastaan, mutta samantapainen palaute jatkui:

- “entäs koska on miestenpäivä?” , “miksi ihmeessä tämmöinen päivä…”

Niinpä, ainakain meidän työssäkäyvät ja itsenäiset naiset pitivät koko päivää turhana ja vaativat tasa-arvon vuoksi Miestenpäivää. Jos se totetutetaan samalla logiikalla kuin isäinpäivä niin Miestenpäivää pitäisi viettää 8.9. Valitettavasti se menee hieman pitkäksi sattuakseen yhteen esim sorsanmetsästyksen aloituksen kanssa. Ehkä pieni epätarkuus sallitaan, joten ehdotankin uudeksi kansaalisesksi juhla- ja vapaapäiväksi Miestenpäivää, jota vietetään 20.8.

Tulipa käväistyä Dubaissa…
Kyseessä oli tosiaankin käväisy: 3 päivää perillä. Molemmissa päissä 12 tunnin lennot Saksan kautta. Kyllä tiesi istuneensa koneessa…

En ole ennen Dubaissa käynyt ja täytyy sanoa, että paikka teki vaikutuksen: siistiä, turvallista ja paljon vaikuttavia rakennuksia. Valtavasti kauppoja ja hinnatkin on kohtuullisia. Toisaalta paikka on jotenkin keinotekoisen oloinen. Onhan suurin osa pilvenpiirtäjistä noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja lisää rakennetaan koko ajan. Kaupungin halki kulkee kuusikaistainen moottoritie, jonka varrelle kaikki keskittyy ja jota pitkin kaikki kulkee. Massiiviset ruuhkat ovat takuuvarmoja aamuin illoin.

Onneksi yhtenä päivänä oli vapaata, joten ehdin hieman kierrellä ja katsella nähtävyyksiä. Kauppakujat ns. soukit oli tietty nähtävä. Kulta- , mauste- ja tekstiilisoukeista löytää nimien mukaisesti tuotteita jokaiseen makuun.

Mitenhän sitä onkin pärjännyt ilman kultaista vyötä?

Mausteitakin on joka lähtöön:

Mainitsemisen arvoinen on myös Emirates ostoskeskuksessa sijaitseva sisälasketteku”keskus”, SkiDubai. 80m korkea mäki vetää vertoja mille tahansa etelä-suomen rinteelle. Paikanpäältä vuokrataan tietty kaikki varusteet, haalareita myöten, koska harvalla on talvivarusteet omasta takaa.

Kaikenkaikkiaan Dubai on hyvä osoitus siitä mitä valtavalla määrällä rahaa voi saada aikaan. Kuiva hiekkaerämaa muutetaan kukoistavaksi suurkaupungiksi, josta ei puutu mitään.

Liput on sitten varattu. Meinasi tulla mutka matkaan, kun IcelandAirin varausjärjestelmässä oli joku häiriö. Puhelinmyynnistä ei tietty voitu myydä lippuja yhtä edullisesti kuin internetistä. Vika oli kuitenkin korjattu tänä aamuna, joten liput on sitten varattu.

Samalla varattiin tietty majoitus lisäpäiville. Päätimme yksinkertaisuuden vuoksi majoittua samaan paikkaan kuin varsinaisen matkankin aikana eli Pelastusarmeijan Hosteliin.

Työn puolesta oli mahdollisuus viettää pari viikkoa Pariissa vuoden alussa. Koska matkaan mahtui viikonloppukin niin sain tilaisuuden katsella Pariisin nähtävyyksiä normaalin hotelli-toimisto-hotelli reissun sijasta.

[Lue lisää →]