Juttuja matkan varrelta

Nukuimme pitkään. Perry oli jo aikaa lähtenyt töihin, kun viimein pääsimme ylös. Kauniin sään innoittamana päätimme suunnata vuorille. Huomiseksi ennusteet povasivat sateita, joten tänään on mentävä.
Aamutoimien jälkeen taksiin ja kohti Tochalin gondolihissin ala-asemaa. Tochal on Teheranin viereisillä vuorilla oleva laskettelukeskus. Gondolihissi nousee aina 3957m korkeuteen. Korkeus tekee keskuksesta varman lumen suhteen ja se on maailman neljänneksi korkeimmalla sijaitseva keskus. Gondolin matkalla on kaksi väliasemaa. Asemat on numeroitu hassusti 2,5 ja7(huippu).
[Lue lisää →]

Suurin meteli kadulta oli jo ohi kun heräilimme yhdeksän jälkeen. Puoli yhdentoista aikaan selvisimme ulos ja suuntasimme suoraan Golestan Palace’een, taksilla, 7 0000 IR. Golestan Palacen vanhimmat osat ovat 1200-luvulta ja viimeisimmän silauksen palatsialueelle antoi Nasser al-Din Shah 1800-luvun lopussa. Upeita peilisaleja, mattoja, huonekaluja, valaisimia, kaakelimaalauksia – nimenomaan kaikki nuo mosaiikkipeileistä rakennetut seinät ja katot olivat vaikuttavia. Lisäksi oli erilaisia taidenäyttelyitä.
[Lue lisää →]

Ensimmäinen lomapäivä alkaa kääntyä iltapäivän puolelle täällä Teheranissa. Viime öinen lento hieman painaa, joten tänään ohjelmassa oli vain tutustumista lähiympäristöön ja palautumista. Kävelimme asunnolta muutama kilometrin päähän Vanak-aukiolle katselemaan kauppoja ja nauttimaan lounasta. Ostettua tuli vain hieman ruokaa ja herkkuja kakkukaupasta.

Sää on hieno: aurinko paistaa ja lämmintä on noin 17 astetta. Huomisen ohjelmassa tutustuminen Suureen Basaariin ja Colestan Palatsiin. Mitä muuta tehdään se nähtäväksi jää.

Se oli taas Viljasen kuljetus, kuinkas muuten, kun vei meidät lentokentälle puolilta päivin. Lento Frankfurtin kautta Tehraniin lähti puolen kahden maissa. Kentällä kaikki sujui jouhevasti eikä pelättyjä ruuhkia ollut. Lento lähti tunnin myöhässä ylibuukkauksen takia eli jotkut onnettomat jäivät pois koneesta. Ennen kuin heidän matkatavarat oli poistettu lento oli tukevasti myöhässä. Meitä se ei haitannut, sillä meillä oli kolmen tunnin vaihto.

Frankfurtista kone lähti ajallaan. Perillä olimme hieman ennen aikataulua yhden jälkeen yöllä. Saavuimme Teheranin uudelle kentälle. Siellä kaikki toimi varsin mallikkaasti eikä laukkuja tarvinnut kauankaan odotella.
Perry oli itse vastassa kuskin kanssa ja niin nousimme pikkubussiin ja huristelimme läpi öisen Teheranin Perryn asunnolle. Nopeiden iltatoimien jälkeen kaikki olivat varsin valmiita nukkumaan.

Kerrankin on kunnon talvi. Espoossakin on lunta, monien mielestä jo liikaa, mutta minä sanon, että antaa tulla vaan. Suoritin tänään pihalla epävirallisen mittauksen ja sain tulokseksi 64cm!

Eipä ole Espoossa asumisen aikana ollutkaan näin paljon. Täyttömäkien päältä lasketaan puuterilumilaskuja ja hiihtoladut ovat huippukunnossa. Tänään tiputin halkovajan päältä lumet, kun on vielä kevyttä ja pehmeää, ennen nuoskakelien tuloa. Tokihan se harmittaa nousta kuudelta lumitöihin mutta kyllä on kaunista, kun luonto on kuorutettu valkoiseen pumpuliin.

Investoin uuteen tulostimeen Huolellisen harkinan jälkeen päätin hankkia Epsonin PX710W mallin. Se on nykyään niin yleistä all-in-one mallia eli laitteessa on skanneri ja tulostin samassa. Laite myös toimii langattoman verkon yli mikä minulle oli iso plussa. Taloudessa kun on useampia koneita niin kaikki pääsevät tarvittaessa tulostamaan printterin ollessa verkossa eikä yhden koneen takana.

Eihän siihen mennyt kuin puolisen vuotta saada kesäloman matkakertomus julkaistua. Suurimpana viivytyksen syynä oli minun saamattomuus kuvien valinnassa. Reisussa oli mukana uusi kamera, jolla sitten tuli räpsittyä oikein tuplaurakalla ja kokonaissaldoksi tule 1950 kuvaa kahdessa viikossa. Meni vähän överiksi… jälkeenpäin usean kuvan kohdalla voi vain ihmetellä miksiköhän tämäkin on otettu. Tiukan valinnan jälkeen julkaistuja kuvia on rapiat 160. Se tekee reilut 10 per päivä, joten se ei ole enää kovin monta.

Toivottavasti nautitte kuvista ja kertomuksesta. Suora linkki galleriassa oleviin kuviin on tässä.

Tänä vuonna matkasimme Italiaan kahdeksi viikoksi loman viettoon. Perinteinen tyttöjen matka jää tänä vuonna tekemättä ja sen sijaan tuli koko perheen matka Italiaan nauttimaan kulttuurista ja hyvästä ruuasta.
Neiti on pitkään kärttänyt päästä näkemään Pompeijin, Vesuviuksen ja Herculaneumin luettuaan em. paikoista joistakin seikkailukirjoista. Niinpä päätimme hyödyntää SAS:n matkamessutarjousta ja varasimme liput kesäksi saapasmaahan.
[Lue lisää →]

Hiihtoharrastatus jatkuu innolla pakkasten hellitettyä. Tosin nyt ei ole enää näppien jäätymisestä pelkoa, kun sain uudet hiihtohanskat nk. lobsterit. Niiden löytäminen olikin melkoinen urakka, kun pakkaset on tyhjentäneet urheilukaupat hanskoista. Edellisellä lenkillä -18 pakkasessa sormenpäät jäätyivät vanhoissa hanskoissa sen verran pahasti, että olivat vielä seuraavana päivänä kipeät… tosin nuo lobsterit oli aivan liian lämpimät eiliseen -6 pakkaseen.

Hiihtelin siis vakiolenkin Luukin golfkentällä. Siellähän ei ole valoja, joten pimeän tultua saa hiihtää taatusti yksin, otsalampun valossa. Ohikulkijat pitänevät minua tosi fanaatisena hiihtäjänä, kun viitsii pimeässä hiihdellä mutta oikeasti siellä on mukavaa kun ei ole paineita “kilpailijoista”. Kuvaa klikkaamalla pääsee katsomaan lenkin tiedot Sport Trackkeristä.

Lauantai oli ykkösluokan ulkoilupäivä: kipakka pakkanen ja aurinko paistoi.

Pakkasimme siis koko porukan autoon ja kohti Luukkan ulkoilualuetta. Sieltä löytyy paikkaseudun paras pulkkamäki: pitkä, tasaisesti viettävä ja leveä. Lisäksi mäen huipulta löytyy grillikatos, jossa voi nauttia eväät. Evääthän täytyy olla, joten meilläkin oli kuumat kaakaot ja pikkupurtavat, jotka maistuivatkin oikein hyvin mäenlaskun lomassa.

Mäessä ei ollut mitenkään tungosta mutta toki muitakin urheita oli tullut paikalle kipakasta pakkasesta huolimatta. Luisto ei ollut mitenkään paras mahdollinen mutta varsinkin perinteinen Sarvis kulki liukkaasti. Ilmapatjapulkka taas tahmoi kovasti pakkaslumessa mutta eipähän toisaalta vauhtikaan tullut liian kovasti. Toinen hyvin kulkeva oli nk. liukuri, jolla myös pääsi lujaa ja pitkälle. Varsinkin kahden liukurin juna meni loistavasti suoraan.

Retki huipentui tyttöjen reki ajeluun. Sama setä tuo hevosensa Luukkiin joka vuosi ja vastaavasti joka vuosi me myös nautimme reki kyydistä. Heppa veti rekeä reippaasti ja varsinkin auratulla tiellä reki meni komeasti sivuluisussa. Oikein mukava ulkoilureissu.