Kategoria — Työmatkat

Tokihan työmatkalla tehdään muutakin kuin istutaan toimistolla, onhan illat sentään vapaat
Molempina iltoina kävimme tutustumassa Kairon kauppojen tarjontaan mutta täysin eri ympäristöissä. Ensimmäisenä iltana pyramidiesityksen jälkeen suuntasimme läheiselle basaarialueelle ja hämmästelimme siellä kapeita kujia ja markkinameininkiä. Mukaan tarttui muutamat huivit tuomisiksi. Kollegat ostelivat samoin huiveja, kenkiä ja jopa nahkaisen istuskelupallin. [Lue lisää →]

“Lights and Sounds” eli valoja ja ääniä tarjoiltiin Gizan pyramideilla valoshowssa.
Shown aikana pyramideja, sfinksiä ja raunioita valaistaan värivaloilla ja niihin heijastetaan laserkuvioita sekä videoita. Valoshowta täydentää todella mahtipontinen selostus kertoen eri historian tapahtumista. Ihan näyttävä kokonaisuus, mutta olisin kuvitellut, että nykytekniikalla voisi saada enemmän aikaan, eli esitys oli mielestäni hieman vaisu. Myös selostuksen aiheet ja se todella mahtipontinen puhetapa hieman häiritsi.

Mikä yllätti oli pyramidien sijainti keskellä kaupunkia. Perille mentiin kohtuu pieniä katuja pitkin ja koko alue on talojen ympäröimä. Olin myös todella yllättynyt miten pieni Sfinksi on luonnossa. Siis onhan se iso, mutta paljon pienempi kuin kuvista voisi päätellä. Samoin sen sijainti raunioiden keskellä oli yllätys, kun kuvista olen luullut sen seisovan aavikolla kuten pyramidit.

Valoja tarjoiltiin myös seuraavana iltana, kun kävimme illastamassa Grant Hyat hotellin terassilla Niilin varrella. Terassin on suoraan joen rannalla ja siitä on mukava näkymä vastarannan rakennuksiin, joiden valot heijastuvat veteen. Ruoka oli hyvää, mutta varsin tavallista kansainvälistä hotelliruokaa, joten siitä ei mitään erityistä mainittavaa. Hienointa oli maisema ja mahdollisuus istua pimeässä ja lämpimässä illassa ulkona hyvässä seurassa.

Uusi kaupunki bongauslistalle
Työ vei minut tällä kertaa Kairoon. Kolme päivää neuvotteluhuonetta tiedossa, joten kaupungista tuskin näkee kovinkaan paljon. Yhtenä iltana pääsemme katsomaan valoshowta pyramideille ja illastamaan vanhaan keskustaan.

Matka tänne on yllättävän pitkä, koska suoraa lentoa ei ole vaan pitää tehdä hyppy Saksan kautta, joten matka kestää reilut 8 tuntia. Kentältä hotelliin piti olla reilun tunnin matka, mutta reitillä olikin jokin mega härdelli ja matka kestikin melkein 4 tuntia (enemmän kuin lento Münchenistä Kairoon…), joten koko matkaan meni reilut 12 tuntia. Siinä meni minun mukava iltapäivä hotellin altaalla istuen kuskin kanssa seisovassa jonossa. Kuvassa näkyy Kairon auringonlasku liikenneruuhkasta kuvattuna.

Hotelli on varsin mukava “golf resort” eli hotellilta löytyy oma golfkenttä. Tosin sekin jäänee kokeilematta
Aamu aukesi aurinkoisena ja lämpötila noussee 28 asteeseen. Toisessa kuvassa näkyy maisemaa huoneeni parvekkeelta.

Työt veivät pitkästä aikaa Istanbuliin. Kokoonnuimme puolivuotiseen ryhmätapaamiseen muistelemaan miltä hajallaan istuvan ryhmän jäsenet näyttävät.
Matka oli varsin tyypillinen työreissu eli hotellin ja toimiston väliä mentiin mutta tällä kertaa katsoin Istanbulia jotenkin uusin silmin luettuani Mika Waltarin Mikael Hakimin, joka pääasiassa tapahtuu Istanbulissa. Väistämättä mieleen muistui Waltarin elävät kertomukset satojen vuosien takaisesta elämänmenosta.
Toisena iltana oli tarkoitus mennä syömään Istanbulin edustalla olevilla Prinssi saarilla sijaitsevaan ravintolaan. Laiva matka olisi kestänyt noin tunnin ja siinä olisi voinut ihastella Istanbulia mereltä päin. Aasian puolella kun oltiin niin voinee kai sanoa, että Allah oli eri mieltä ja nosti päivän aikana kunnon syysmyrskyn. Marmaran merellä löi kolmemetriset aallot ja kaikki laivat pysyivät satamissa. Niimpä jouduimme turvautumaan b-vaihtoehtoon.
Koska laivaliikenteen pysähtyminen selvisi meille vasta satamassa, joduimme improvisoimaan. Paikalliset kollegat valitsivat sataman lähellä olevan hyväksi tiedetyn kalaravintolan “Capari”.
Kalaa olikin tarjolla jos jonkinlaista ja monella tavalla valmistettuna. Kuvissa näkyviltä tarjottimilta valitsimme alkupaloja ja myös oman pääruokamme. Jälkkäriksi tuli turkkilaiseen tapaan jonkin äkkimakea, taisi olla hillotuja hedelmiä ja päällä kermavaahtoa ja tietenkin turkkilaista kahvia. Tällä kertaa niin hienosti tarjoiltuna, että piti oikein kuva ottaa kupista.
Menetetyn laivamatkan sijaan näimme kuitenkin edes kunnon auringonlaskun, joka värjäsi taivaan tulipunaiseksi.
Paluumatkasta vielä pakko kertoa, kuinka meinasimme jäädä koneesta. Otimme hotellilta pikkubussin kentälle ja onneksi tulimme lähteneeksi todella ajoissa. Jostain käsittämättömästä syystä kuski ajoin autollisen ulkomaalaisia kotimaan lentokentälle, joka on about 40km aivan väärään suuntaan Istanbulista. Kansainvälinen kenttä on samaverran kaupungin vastakkaisella puolella. Euroopan puolelle päästäkseen piti ylittää salmen yli menevä silta aamuruuhkan ollessa pahimmillaan. Siltojen kohdalla liikkenne kasautuu kilometrien pituisiksi jonoiksi, joten autossa ei oikein hymyt olleet herkässä, kun jännitimme koneeseen ehtimistä. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ehdimme kuin ehdimmekin “sopivasti” tasa tuntia ennen kentälle ja portilla olimme juuri, kun bussit olivat lähdössä. Taydellinen ajoitus

Siinäpä otsikkoa kerrakseen… ähkäsy tosin kuvaa hyvin perinteistä poikien reissua Rukalle. Nyt jo siis neljättä kertaa matkustimme poikien kanssa Kuusamoon nauttimaan luonnon rauhasta ja raittiista ilmasta. Triomme kasvoi kvartetiksi, kun saimme ryhmämme vahvistukseksi jäsen Harrin. [Lue lisää →]

Olen usein kommentoinut kirjoituksissani työmatkailun autuutta, joten päätin, että näytän millainen tyypillinen työmatka on.
Oheisessa “sarjakuvassa” näette erään tavallisen yhden päivän työmatkan niin kuin se meni. [Lue lisää →]

Sain uuden kaupungin matkaluetteloon: Taskent ja samalla tuli uusi valtiokin: Usbekistan. [Lue lisää →]

Espoo – Kiova – Moskova – Tukholma – Espoo siinäpä työmatkalle reittiä kerrakseen varsinkin kun se tehdään yhden viikkon aikana.
Kiovassa on käyty ennenkin ja oli sen verran vähän aikaa ettei hotellin ja toimston lisäksi nähnyt mitään muuta. Tiistai aamuna kyllä jännitti nousta Airsviftin koneeseen kohti Moskovaa. Matka meni kaikenkaikkiaan mukavasti ja Moskovassa kentällä oli varsin vähän ihmisiä siihen aikaan, joten muodollisuudet sujuivat nopeasti.
Kuski oli odottamassa ja matka viiden ruuhkassa kohti hotellia alkoi. Liikenne Moskovassa on nykyään varsin kauheaa. Autoja on ihan liikaa ja ruuhkat hirveitä. Pääsimme hotellille kohtuullisesti vajaassa tunnissa. [Lue lisää →]

Vietimme jo toisen tiimireisun meidän mökillä Kuusamossa. Kevään laskettelureissusta jäi sen verran hyvä maku, että jo silloin päätimme tulla uudestaan melomaan ja kalastamaan.
Saavuimme perjantaina ja pakollisten kaupassa käynnin jne jälkeen pistimme mökillä tulet takkaan ja savusaunaan. [Lue lisää →]

Kokouksen siirryttyä jäikin yllättäen aikaa olla turistina Istanbulin työmatkalla.
Niimpä suunta kohti vanhaa kaupunkia ja tärkeimpiä nähtävyksiä.
[Lue lisää →]