Juttuja matkan varrelta

Kerrankin on kunnon talvi. Espoossakin on lunta, monien mielestä jo liikaa, mutta minä sanon, että antaa tulla vaan. Suoritin tänään pihalla epävirallisen mittauksen ja sain tulokseksi 64cm!

Eipä ole Espoossa asumisen aikana ollutkaan näin paljon. Täyttömäkien päältä lasketaan puuterilumilaskuja ja hiihtoladut ovat huippukunnossa. Tänään tiputin halkovajan päältä lumet, kun on vielä kevyttä ja pehmeää, ennen nuoskakelien tuloa. Tokihan se harmittaa nousta kuudelta lumitöihin mutta kyllä on kaunista, kun luonto on kuorutettu valkoiseen pumpuliin.

Investoin uuteen tulostimeen Huolellisen harkinan jälkeen päätin hankkia Epsonin PX710W mallin. Se on nykyään niin yleistä all-in-one mallia eli laitteessa on skanneri ja tulostin samassa. Laite myös toimii langattoman verkon yli mikä minulle oli iso plussa. Taloudessa kun on useampia koneita niin kaikki pääsevät tarvittaessa tulostamaan printterin ollessa verkossa eikä yhden koneen takana.

Eihän siihen mennyt kuin puolisen vuotta saada kesäloman matkakertomus julkaistua. Suurimpana viivytyksen syynä oli minun saamattomuus kuvien valinnassa. Reisussa oli mukana uusi kamera, jolla sitten tuli räpsittyä oikein tuplaurakalla ja kokonaissaldoksi tule 1950 kuvaa kahdessa viikossa. Meni vähän överiksi… jälkeenpäin usean kuvan kohdalla voi vain ihmetellä miksiköhän tämäkin on otettu. Tiukan valinnan jälkeen julkaistuja kuvia on rapiat 160. Se tekee reilut 10 per päivä, joten se ei ole enää kovin monta.

Toivottavasti nautitte kuvista ja kertomuksesta. Suora linkki galleriassa oleviin kuviin on tässä.

Tänä vuonna matkasimme Italiaan kahdeksi viikoksi loman viettoon. Perinteinen tyttöjen matka jää tänä vuonna tekemättä ja sen sijaan tuli koko perheen matka Italiaan nauttimaan kulttuurista ja hyvästä ruuasta.
Neiti on pitkään kärttänyt päästä näkemään Pompeijin, Vesuviuksen ja Herculaneumin luettuaan em. paikoista joistakin seikkailukirjoista. Niinpä päätimme hyödyntää SAS:n matkamessutarjousta ja varasimme liput kesäksi saapasmaahan.
[Lue lisää →]

Hiihtoharrastatus jatkuu innolla pakkasten hellitettyä. Tosin nyt ei ole enää näppien jäätymisestä pelkoa, kun sain uudet hiihtohanskat nk. lobsterit. Niiden löytäminen olikin melkoinen urakka, kun pakkaset on tyhjentäneet urheilukaupat hanskoista. Edellisellä lenkillä -18 pakkasessa sormenpäät jäätyivät vanhoissa hanskoissa sen verran pahasti, että olivat vielä seuraavana päivänä kipeät… tosin nuo lobsterit oli aivan liian lämpimät eiliseen -6 pakkaseen.

Hiihtelin siis vakiolenkin Luukin golfkentällä. Siellähän ei ole valoja, joten pimeän tultua saa hiihtää taatusti yksin, otsalampun valossa. Ohikulkijat pitänevät minua tosi fanaatisena hiihtäjänä, kun viitsii pimeässä hiihdellä mutta oikeasti siellä on mukavaa kun ei ole paineita “kilpailijoista”. Kuvaa klikkaamalla pääsee katsomaan lenkin tiedot Sport Trackkeristä.

Lauantai oli ykkösluokan ulkoilupäivä: kipakka pakkanen ja aurinko paistoi.

Pakkasimme siis koko porukan autoon ja kohti Luukkan ulkoilualuetta. Sieltä löytyy paikkaseudun paras pulkkamäki: pitkä, tasaisesti viettävä ja leveä. Lisäksi mäen huipulta löytyy grillikatos, jossa voi nauttia eväät. Evääthän täytyy olla, joten meilläkin oli kuumat kaakaot ja pikkupurtavat, jotka maistuivatkin oikein hyvin mäenlaskun lomassa.

Mäessä ei ollut mitenkään tungosta mutta toki muitakin urheita oli tullut paikalle kipakasta pakkasesta huolimatta. Luisto ei ollut mitenkään paras mahdollinen mutta varsinkin perinteinen Sarvis kulki liukkaasti. Ilmapatjapulkka taas tahmoi kovasti pakkaslumessa mutta eipähän toisaalta vauhtikaan tullut liian kovasti. Toinen hyvin kulkeva oli nk. liukuri, jolla myös pääsi lujaa ja pitkälle. Varsinkin kahden liukurin juna meni loistavasti suoraan.

Retki huipentui tyttöjen reki ajeluun. Sama setä tuo hevosensa Luukkiin joka vuosi ja vastaavasti joka vuosi me myös nautimme reki kyydistä. Heppa veti rekeä reippaasti ja varsinkin auratulla tiellä reki meni komeasti sivuluisussa. Oikein mukava ulkoilureissu.

Ateneumin taidemuseoon on saatu Pablo Picasson huipputöitä Pariisin Picasso museosta. Pariisin museo on remontissa, joten kuuluisat taulut joutavat kiertueelle. Ateneumin sivut näytteystä.

Hienoja sekä outoja tauluja. Välillä aidosti epäilee Pablon unohtaneen otta pillerinsä mutta sitten taas pari taulua myöhemmin palautuu usko taiteilijan kykyihin. Picasso oli erittäin tuottelias taiteilija. Hän teki yli 50 000 työtä eri tekniikoilla, maalasi kaikilla mahdollisilla tavoilla öljyväreistä tusseihin, teki patsaita, litografioita jne…

Mielenkiintoinen näyttely, joka ainakin minulle antoi paljon paremman käsityksen Picassosta taiteilijana. On aivan eri asia nähdä kuuluisat taulut luonnossa ja omin silmin kuin kuvasta kirjan sivulla.

There is an exceptionally wide-ranging selection of Picasso’s work on show in Helsinki: paintings, sculptures, prints and photographs, bull fights, doves and lovers, portraits, landscapes and still lifes – some two hundred works in total. These travel to Ateneum from the Musée National Picasso in Paris.

Very interesting artwork. It was interesting to see those painting “live” and not only from some pictures. Definetily worth visiting even it is very grouded.

Empä ole pitkään aikaan nähnyt näin hyvää elokuvaa. Niin paljon kuin sitä on lehdissä kehuttu niin olin hieman varautunut mutta kuva ylitti kaikki odotukseni. Oli myös ensimmäinen kerta kun olin 3D kuvassa, joten sekin toi oman lisänsä kokemukseen.

Kuten on useassa paikassa todettu, tarina ei ole mikään ihmeellinen. Se on tyypillinen Pocahontas taru: on kaunis alkuasukastyttö, komea muukalaispoika, ahneita ja muutenkin pahoja muita muukalaisia, ahdasmielistä sukua tytön puolelta, suuri taistelu ja onnellinen loppu. Mutta mitä muuta hyvää elokuvaan tarvitaan, kun toteutus on ihan uskomattoman hieno. 3Dllä ei ole mitenkään mässäilty vaan se tehostaa maisemia ja tapahtumia hienosti. Grafiikka on komeaa ja musiikki kaunista. Kolme tuntia meni kuin siivillä penkkiin naulattuna eikä kertaakaan tarvinnut vilkuilla kelloa. Hannuonline suosittelee.

Joululomalla oli aikaa leikkiä valokuvaajaa, joten hyödynsin Kuusamon pimeitä iltoja kokeilemalla kuvausta pitkällä valotusajalla. Kuutamokuvauksen lisäksi kokeilin myös valolla maalausta eli juoksenteli heikkopäisenä pimeässä metsässä ja lauoin salamaa. Joissain kuvissa käytin myös otsalamppua.

Kuvat on siis otettu täysikuun valossa, jalustalla. Valotusaika oli typillisesti 20 -30 sekunttia, ei kuitenkaan sen pitempi, sillä täysikuu on varsin hyvä valaisin. Kuvat löytyvät gallerioista ja suora linkki kuviin on tässä.

Hyvää Uutta Vuotta Kaikille tasapuolisesti !