Juttuja matkan varrelta

Kuski oli tilattu yhdeksitoista, joten aamulla oli runsaasti aikaa. Aamiainen oli hotellin muuhun tasoon nähden surkea (tosin tästä oli kahta mieltä) ja kallis (40$ eikä siis sisältynyt huoneen hintaan). Aamutoimien jälkeen menimme rannalle kävelemään kauniiseen auringon paisteeseen. Kuvasimme mandariinia rannalla, kalastajia sekä muita rannalla kulkijoita. [Lue lisää →]

Heräsimme jo turhankin aikaisin, sillä kuljettajamme oli tilattu vasta 10.30:ksi. Hän oli kuitenkin paikalla jo ennen kymmentä, joten matkaan Kajar-Chalus –tielle pääsimme kerrankin etuajassa noin 10.15. Vettä satoi. Ja vuorilla lunta. Välillä näimme rutattuja autoja, mutta keli onneksi teki osan porukasta varovaiseksi ja matkaa taitettiin pääasiassa melko hissukseen. [Lue lisää →]

Aurinko paistoi. Aamiaisen jälkeen suuntasimme suoraan Chehel Sotun –palatsiin, joka on alun perin rakennettu 1600-luvun alussa, mutta uudelleenrakennettu sen jälkeen kun tulipalo tuhosi alkuperäisen vuonna 1706. Palatsi sijaitsee puistossa, jota dominoi valtava vesiallas ja palatsin terassi, jossa on 20 pylvästä kannattelemassa puukattoa. Palatsia käytettiin vieraspalatsina, lähinnä juhlimiseen vieraiden kanssa. Palatsissa on näytteillä tietysti freskoja, joista osa oli hienojakin, vanhoja ovia jne.
[Lue lisää →]

Aamiaishuone oli upea, mutta aamiainen itsessään vain ok. Lähdimme liikkeelle 9.30 ja suuntasimme ensin heiluville minareeteille, Manar Jombaniiin, jossa on Abu Abdullahin hauta 1300-luvun lopulta. Tasatunnein joku kiipeää toiseen minareettiin ja alkaa heiluttaa sitä, jolloin molemmat minareetit huojuvat puolelta toiselle.
[Lue lisää →]

Aamulla kamat oppaan autoon ja sitten basaariin. Aikamme kullan kimallusta ihailtuamme päädyimme ostamaan tyynyn päällisiä niin tuliaisiksi kuin omaankin käyttöön. Kaupasta haimme vielä teetä, joka oli ensimmäinen todella halpa Iranilainen tuote. 500 g hyvälaatuista teetä maksoi 1,4 $.

Seuraavaksi matkasimme Bag-e-Dowlat (Dowlat Abad)-puistoon, jonne oli huikea 3 $:n sisäänpääsymaksu ja itse puisto oli ihan kökkö. Toki siellä oli vielä lehdettömiä viiniköynnöksiä ja joku tönö, mutta 10 minuuttia riitti hyvin ”puiston” näkemiseen. Puiston kohokohta on Yazdin korkein tuulitorni (38m). Puisto on itse asiassa yksityinen ja vain osa siitä on avattu yleisölle. Lounas keskellä-ei-mitään-olevassa kaupungin parhaassa hotellissa, Mamalek Moshirissa, jossa oli mukava pieni puutarha, jossa odottelimme ravintolan avautumista.

Oppaamme oli käynyt ostamassa meille bussiliput Yazd – Esfahan, yhteensä 17 $. Ei paha hinta, kun kulkupelinä oli tuliterä Volvon bussi, eturivin paikat ja matkalla tarjoiltiin ilmaista kakkua ja mehua. Hyvästelimme oppaan ja matkaan pääsimme puoli tuntia myöhässä kun liputtomat ja väärälippuiset ja tarvittavat leimat oli selvitetty. Ennen lähtöä kuljettaja käytti kätensä koraanilla ja luki rukouksen, jonka jälkeen linja-autoon nousi sokea mies laulamaan jotain, jonka tulkitsimme hyvän matkaonnen rukoukseksi. Matkalla pysähdyimme useaan otteeseen milloin ottamaan lisää matkustajia kyytiin, milloin poliisien tarkastusasemalle.

Maisemat olivat tylsiä, lähinnä aavikkoa, joskin näimme aavikolla kameleita (ihan vaan keskenään) ja kerran kuljettajamme ajoi kyljittäin rekan kanssa ahtautuessaan sellaiseen väliin, että jokainen näki, ettei tuohon mahdu! Peilit ottivat kosketusta, mutta onneksi säästyimme isommilta vaurioilta, emmekä edes pysähtyneet selvittelemään asiaa mitenkään. Kuljettaja oli muutenkin outo heppu. Paitsi, että hän ajoi, teki hän aivan koko ajan jotain muutakin. Söi, joi, kaatoi termoskannusta teetä, näpläsi puhelinta, puhui puhelimeen, söi tonneittain auringonkukan siemeniä, pyyhki pölyjä kojelaudalta, taas söi ja joi jne. Ökykallis hotelli Abbasin yleiset tilat ovat ylelliset, mutta huoneet kököt ja meluisat, eivätkä todellakaan vastaa kallista hintaa. Kukapa turisti aikoisi päivänsä viettää hotellin ravintoloissa tai aulassa, joten hienot puitteet jäivät aivan käyttämättä.

Aamulla tapamme mukaan myöhässä, mutta onneksi aikakäsitys on varsin joustava tässä maassa. Opas liittyi aamiaiselle seuraamme ja aloimme keskustella vilkkaasti kouluopetuksesta ja uskonnon asemasta Suomessa ja Iranissa.
[Lue lisää →]

Aamulla basaariin, tarkoituksena löytää Lauralle matkamuistoksi kivisylinteri, jossa on nuolenpääkirjoitusta (nk. Cyruksen sylinteri). Sylinteri löytyikin, mutta samalla Hannu päätyi ostamaan maton, Kilimin. Kilimit ovat kangaspuilla kudottuja mattoja, eikä niissä siis ole solmuja. Tässä maassa tinkiminen ei selvästikään kuulu niin olennaisesti kaupantekoon kuin joissain muissa maissa, vaan myyjän ilmoittama hinta on jo kohtuullinen. Koska kauppa on todella hiljaista eikä asiakkaita ole jonoksi asti, Hannu onnistui kuitenkin tinkimään matosta, pyyntä 190 $, maksettu 150 $.
[Lue lisää →]

Viimein siis pääsimme Shiraziin, jota sanotaan myös Dar-ol-Elm:ksi (oppimisen taloksi), ruusujen kaupungiksi, rakkauden kaupungiksi ja puutarhojen kaupungiksi. Hotellista ei tietenkään löytynyt varausta ja senkin selvittelyyn meni hetki, sitten odotettiin lisävuodetta Lauralle, joten nukkumaan pääsy venyi. Reilun viiden tunnin nukkumisen jälkeen revimme itsemme ylös ja aamutoimiin.
[Lue lisää →]

Niin oli edessä päivä Teheranissa odotellen tietoa uudesta lennosta Shiraziin. Aamulla emme pitäneet kiirettä aamutoimissa ja muutenkin päivä eteni verkkaisesti.
Tytöt lähtivät käymään matkamuistokaupassa ja pojat jäivät naputtelemaan tietokoneita, hieno jako Tapaisimme sitten lounaalla ja näin myös tehtiin. Lounas nautittiin Perryn vakio pizza paikassa.
[Lue lisää →]

Päivä alkoi lupaavasti, mutta päättyi varsinaiseen sähläykseen.
Normaalien aamutoimien jälkeen suunnistimme Kansallismuseoon, jossa on esillä arkeologisia aarteita mm. Persepoliksesta. Mikä lie määrärahojen puute, mutta näyttely oli vain ensimmäisessä kerroksessa vaikka rakennuksessa on useita kerroksia. Vaikka näyttely olikin pieni, se oli hieno ja hyvin esitelty. Englanninkieliset tekstit löytyivät ja vitriinit olivat siistejä. Siellä ei siis kauan nokka tuhissut, joten aioimme mennä viereiseen Islamilaisen taiteen museoon, joka ei ollutkaan vielä avattu, siis ollenkaan. Museon olisi pitänyt aueta kaksi vuotta sitten mutta eipä vielä ollut.
[Lue lisää →]