Kategoria — Matkat ja retket

Tämän vuoden syyslomalla päätimme tempaista ja pistäytyä vierailulla siskon luona Luxembourgissa.
Matkaan lähti paras A-ryhmä Heidn jäädessä töihin ja huolehtimaan koirasta. Itse pidin pari päivää vapaata niin saatiin koulun syysloma katettua. Liput ostettiin hyvissä ajoin Ryanairilta (kts. juttu Ryanilla lentämisestä). Matkassa ei sinänsä mitään ihmeellistä kuten Ryanair jutussa totesinkin. Lento oli ajallaan ja onnistuneita nousuja sekä laskuja oli yhtä monta.
Ilta oli jo varsin pitkällä, kun saavuimme perille, joten ensimmäisenä iltana ohjelmassa oli lähinnä iltapala ja nukkumaan meno.
Perjantaina aamupäivä meni ihan vaan palloillessa lasten puuhaillessa omiaan. Minulla aika kului rattoisasti ratkoessa siskon tietokoneiden pieniä vaivoja. Iltapäivällä ryhdistäydyimme ja kävimme kaupungissa katselemassa paikkoja. Ostoksilla käytiin eräässä ostoskeskuksessa.

[Lue lisää →]

Syyslomalle lähdettiin siskon luokse Luxembourgiin. Meinasi jäädä sekin reissu kokematta kun kotoa Tampereen kenttää kohti lähtiessä unohtui, että Ryanair sulkee portit reilusti ennen lennon lähtöä ja että Tampereen ympärillä tietyöt hidastavat muutenkin hidasta liikennettä juuri töistäpaluu ruuhkan aikaan.
Noh, jäihän meille lopulta n. 15min aikaa tehdä lähtöselvitys ja parkeerata auto, jonka onneksi saa ihan terminaalin viereen parkkiin.

[Lue lisää →]

Täällä taas. Viimeisen kuukauden aikana olen ollut joka viikko Oslossa pari-kolme päivää. Silti ei voi sanoa että olisi tullut kaupunki tutuksi mutta Oslon hotellit ja lentokenttä sitävastoin alkavat olla varsin tuttuja.

Oslon hotelli tilanne on jostain syystä varsin kaoottinen: hotellit ovat aina täynnä ja kalliita. Olen ollut joka viikko eri hotelleissa, pahimmillaan joka yö eri hotellissa.

[Lue lisää →]

Työn puolesta matkustamisessa on se etu, että pääsee paikkoihin joihin ei muuten pääsisi tai tulisi mentyä. Tällä kertaa kokouksen yhteydessä oli iltaohjelmana vierailu Münchenin Olutfestivaaleille eli Octobrfestiin .

Käivimme paikalla tapahtuman ensimmäisellä viikolla. Münchenin festivaalit kestävät reilut kaksi viikkoa, jonka aikana juhlissa vierailee yli 6,2 miljoona janoista.
Juhla-alue on valtavan suuri käsittäen 14 valtavaa telttaa ja suuren huvipuiston. Meille oli varattu paikat yhdestä “pienimmistä”, kalaruokiin erikoistuneesta Fisher-Vroni teltasta. Telttaan mahtuu vähän vajaa 2700 henkeä ja se oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Suurimpiin telttoihin mahtuu noin 10000 henkeä. Teltta antaa täysin väärän kuvan noista ravintoloista. Totta, että ne ovat ehkä joskus aikoinaan olleetkin telttoja mutta nykyään ne ovat rakennuksia, joissa on täydelliset suurkeittiöt, orkesteri korokkeet jne.

Siellä sitten istutaan kuin sillit suolassa kymmenen henkeä yhden pöydän ääressä. Pöydät on sullotu aivan kiinni toisiinsa niin, että liikkuminen on varsin rajallista. Istu siinä sitten koko ilta polvet suussa kovalla ja matalalla puupenkillä… Tarjoilijat kantavat litran kolpakoita ja ruokaa minkä ehtivät. Tarjoilu kyllä pelasi ja ruoka oli ihan syötävää. Rasvaista ja tukevaa.

Mitä siellä sitten tehdään? Noh, käytännössä istutaan pöydissä ja syödään ja juodaan. Keskustellaan pöytäseurueen kanssa. Alkuillan syömisen ja juomisen jälkeen juhlakansa alkoi lämpenemään ja kun orkesterikin vaihtoi baijerilaisesta torvimusiikista ikivihreisiin rokkiklassikoihin tunnelma nousi kattoon ja kansa alkoi tanssia pöydillä ja penkeillä paremman tilan puutteessa. Kuvia galleriassa .

Perinteinen Isä ja lapset -retki suuntautui tänä vuonna Vaakkoin ulkoilualueelle. Saamamme vihjeen perusteella odotetavissa olisi hyvä laavu kaunilla ja rauhallisella paikalla. Tämä osottautuikin suurimmalta osin todeksi.

Vaakkoin aluen on Nuuksion rinnalla toisella puolella Vihdin tietä, joten meiltä oli varsin lyhyt matka lähtöpisteeseen. Alue ei ole suuren suuri, joten käveltävää kertyi vain kolmisen kilometriä suuntaansa. Lauantaina sää suosi ja matka taittui kauniissa syyssäässä. Alkumatkasta meitä saatelivat vaimo ja koira, joten matka sujui iloisessa ryhmässä. Hylkäsimme kuitenkin pian saatajamme, sillä Isät ja lapset -retkelle ei huolita vaimoja eikä koiria. Koiraa toisin voisi harkita jatkossa… (juttu jatkuu painamalla tuosta alta “lue lisää” tekstiä.)

[Lue lisää →]

Kesän “pakollinen” käynti Linnanmäellä tuli tehtyä hyvällä menestyksellä. Perheen tytöt vahvistettuna Lauran serkulla viihtyivät Lintsillä vaikuttavat kahdeksan tuntia kirmaillen laitteesta toiseen. Suosikiksi nousi uusi Kirnu, jossa jokainen tytöistä kävi ainakin kaksi kertaa ja jotkut jopa enemmän. Mutta kuvat puhukoon puolestaan:Lintsin kuvat

US ja Biosukeltajat järjestivät seurojen lapsille luontoretken Harakan saareen. Ohjelmassa oli saareen tutustumista, näytteiden keräämistä ja niiden tutkimista ja tietty eväiden syöntiä.
Luontopolulla vihaisia valkoposkihanhia väistellen keräsimme kaikenlaista mönjää ja ötököitä lammikoiden pohjalta. Keräilyretken jälkeen nautittiin eväät ja lounaan jälkeen näytteitä tutkittiin sisätiloissa mikroskoopeilla ja luupeilla. Oli ihmeelistä miten pienistä vesitipoista löytyi mikroskoopilla mitä ihmeellisimpiä näkymiä. Löysimme piileviä, vesikirppuja ja rataseläimiä. Levien lähinnä limaiselta näyttävät muodot paljastuivat kauniiksi rihmastoiksi suurennuksen alla. Tutkimusten jälkeen meitä odotti opastettu retki saarella oleviin näyttelyihin. Kävimme Alkumeressä, kävelimme meren ali Tallinnaan ja katselimme kauniita vedenalaisvalokuvia.

Kolumbiasta en valitettavasti ehtinyt nähdä muuta kuin hotellin, toimiston ja hieman Bogotan katuja. Ostoksilla kävin parina iltana paikallisissa ostoskeskuksissa. Ostelu oli pikkupakko sillä onnettomana tunarina jätin housut roikkumaan Liman hotellin komeroon. Oli yllättävän tuskaista löytää tarpeeksi pitkä housut Bogotan ostareista. Pitkä mutta hoikka skandinaavi oli selvästi ohi paikallisen keskimitan ja housutarjonta oli lähinnä “vedenpaisumusta odotellessa” mallistoa. Muuten ostoskorin pohjalle kertyi joitain pieniä matkamuistoja. Kaikille Bogotan käviöille voin suositella matkamuisto ostoksiin SalvArte ketjua. He myyvät “reilun kaupan” käsitöitä. Löytyy kaikkea koruista vaatteisiin ja koriste-esineisiin.

[Lue lisää →]

Matka Paracasiin alkoi reippaalla herätyksellä aamuyöstä. Valitsimme työkaverin kanssa halpisversion eli Lima – Paracas väli taitettiin tilausvuoron sijasta normaalilla pikavuorolla. Hintakin oli vastaavasti 360$ sijasta 80$.

[Lue lisää →]

Ensimmäinen retkipäivä alkoi retkellä Pachacamacin raunioille. Kysessä on Inkatemppelin ja -kylän rauniot vähän matkaa Liman ulkopuolella.

Matkalla raunioille tutustuimme kaupunkin etäläosan nähtävyyksiin vaikka kyseessä ei ollut varsinainen kaupunkikierros. Vieraillimme mm. Rakkauden Puistossa, josta löytyy suutelukilpailua esittävä patsas. Puiston reunaa kiertävä aita on kopio Espanjassa olevasta puistossa. Puistosta on hienot näkymät rannalle ja merelle. Lisäksi näimme kauniita siirtomaa-ajan taloja sekä tietty pari kirkkoa.

Kaupungin katselun jälkeen siirryimme raunioille. Kierroksen alussa kävimme pienessä opastuskeskuksessa, jossa oli alueen pienoismallin lisäksi jonkin verran keramiikkaa. Raunioalueella on sekä temppeleiden, että asuirakennusten raunioita. Osa on kunnostettu. Raunioretken jälkeen meidät vietiin lounaalle, jonka jälkeen varsinainen kaupunkikierros. Kävimme läpi tarkeimmät aukiot ja rakennukset, jonka lisäksi vierailimme yhdessä museossa. Museossa oli mm eri intiaanikultturien kultaesineitä (inkat ovat viimeisin) sekä keramiikkaa.

Linkki Wikitravel: Lima (englaniksi)