Kategoria — ratsastus

Eilen tarjoitui tilaisuus saada oikean ratsastusopettajan opastusta.

Hartikaisen Risto tuli opettamaan talleille ja minullekkin löytyi aika. Se oli ensimmäinen kerta kun olin ammattilaisopettajan ohjauksessa ja kyyti oli kovaa. Ei sillä, että olisin saanut hirveät haukut tai mitään sellaista mutta intensiteetti oli vaan jotain mihin ei ole tähän astisessa hupiratsastuksessa tottunut. Hiki vaan virtasi kun ravasin ympäri maneesia. Kaikki “temput” tehtiin vauhdista. Minun alkeistemput ei nyt mitään ihmeellisiä ole vaan lähinnä suunnanvaihtoa tai kevennyksen vaihtamista oikealle jalalle. Ei vaan ole koskaan aiemmin tullut ravattua niin pitkään yhtäkyytiä. Yllättäen Riston neuvot purivat heti, sillä aiemmin olen puristanut hevosta liikaa ja saanut nivusten lihaksen kipeiksi. Nyt rasitus tuntuu lähinnä reisissä mikä on uutta. Läksyä tuli käsien asennosta ja käytöstä. Seuraavaa kertaa odotellen…

Lähes kaikki ovat varmaan joskus kuulleet, että jotain pitää yrittää ainakin 100 kertaa, että homma alkaa sujua. Niimpä esim luistellessa pitää kaatua 100 kertaa, että tulee hyväksi luistelijaksi. Tai vaikka hevosen selästä pitää tippua 100 kertaa ennen kuin on kunnon ratsastaja.

Sunnuntaina oli taas tuttuun tapaan tunti.

Tälläkertaa olin varautunut pakkaseen pistämällä toppahousut jalkaan. Ei tainnut olla hyvä idea sillä heppa kuljeskeli minne sattuu eikä viimeksi niin hyvin sujunut laukkaaminenkaan onnistunut ollenkaan. Nylonpöksyt olivat sen verta liukkaat satulassa, että liuin vähän miten sattuu. Hevosen mielestä annoin huonoja komentoja ja niimpä meno oli välillä sangen mutkikasta ja vaivalloista. Laukkaa yrittäessä tuntui, että lennän alas hetkellä minä hyvänsä, joten sekin puuha jäi yritykseksi. Nyt tuleekin sitten pidempi tauko hiihtoloman takia mutta pitää jättää ensikerralla nylonit pois.