Päivä 2, Vikin ympäristössä

Päivä aukesi harmaana ja sateisena mutta urheasti kuitenkin suuntasimme päivän kohteisiin. Päivä alkoi reippaalla kävelyllä, kun lähdimme ihmettelemään laavahiekkarannalle 1973 pakkolaskun tehnyttä lentokonetta. Tieltä kävelyä on 3,5km suuntaansa mutta koko matka on täysin tasaista. Tuuli puhalsi reilut 20 m/s, joten sen tunsi. Olimme onneksi aamusta liikkeellä, sillä paikalla käy paljon turisteja. Saimme otettua kuvat ilman, että tarvitsi hätistellä ihmisiä pois kameran edestä. Sadekuurot vaikeuttivat kuvaamista, sillä vaakasuoraan tuleva vesi kasteli tietysti linssit ja niitä piti kuivata vähän väliä.

Lentokoneelta suuntasimme lähellä olevaan Skogafossin putoukselle, joka onkin varsinainen turistiansa. Paikka on aivan 1-tien varressa, joten kävijöitä on paljon. Paikka on myös erittäin suositun vaellusreitin toinen päätepiste, joten alueella yöpyy vaeltajia telttoineen. Putous on klassisen kaunis, leveä ja korkea (60m korkea ja 25m leveä)
Putoukselta suuntasimme ”mustalle rannalle” eli Vikin kuuluisalle laavahiekka rannalle (Reynisfjara). Nautimme varsin hyvä keittolounaan rannan ravintolassa ja palloilimme muiden turistien seassa ihmetellen rantaa ja sitä reunustavaa kalliota. Rannalla näimme myös ensimmäiset lunnit.

Rannalta palailimme takaisin päin viereisen Dyrholaeyn kallion kautta. Sieltä aukeaa komea maisema pitkin laavarantaa ja niemen kärjessä, meressä, on kallioholvi. Kallioilla asustelee runsaasti lunneja mutta ne olivat vielä merellä kalassa. Päätimmekin tulla illemmalla uudestaan. Ennen rannalle menoa nautimme hyvä illallisen Sydur-Vik ravintolassa, joka oli selkeästi parempi kuin edellisillan Halldorskaffi. Paikkoja on vähän, joten varaus on hyvä tehdä turistiaikaan. Me pääsimme sisään tuurilla mutta meidän jälkeen porukkaa jo käännytettiin ovelta.

Iltaretki olikin oikein onnistunut lunnien katselureissu. Lunnit palasivat mereltä siinä kymmenen maissa. Ensin luulimme ettei niitä tulisikaan mutta aivan yht’äkkiä ilma oli sakeana palaavista lunneista. Niitä tuli satoja ja satoja ja hetkessä kalliot olivat täynnä lunneja. Hymyssä suin ja kamera täynnä lunnien kuvia oli hyvä palata kämpille.

Jätä kommentti