Kohti Akureyriä

Matka jatkui kohti pohjoista ja suuntana Akureyri. Matkalla pysähdyimme useassa nähtävyydessä, joista ensimmäinen oli Dettifossin putous.

Dettifoss on vesiputous Jökulsárgljúfurin kansallispuistossa Pohjois-Islannissa. Putous on Jökulsá á Fjöllum joessa, joka virtaa Vatnajökullista merelle. Putous on yli 100 metriä leveä ja 44 metriä korkea. Sen virtausmäärä on Euroopan vesiputouksista suurin, sillä vettä virtaa 200 m3/s (Wikipedia). Todella massiivinen putous, jonka näkemiseksi on köröteltävä reilu 30km ei niin hyvää soratietä. Tosin paikalle tultiin myös isoilla turistibusseilla. Samalla alueella on kolme putousta: Dettifoss, Selfoss ja vähän matkan päässä Hafragilsfossin putous. Kaikki omalla tavallaan komeita. Dettifoss on toki suurin mutta itse pidin enemmän Selfossista sen muodon vuoksi. Ehdottomasti köröttelyn arvoinen alue.
Palveluja alueella ei ole, joten omat eväät ja vedet on oltava mukana. On myös syytä varmistaa, että polttoaine riittää.
Putousten jälkeen ihmettelimme pikaisesti Namafjallin vulkaanista aluetta. Aivan tien vieressä on tuliperäinen alue, jossa muta kiehuu ja rikkinkatkuista höyryä nousee maasta. Pikaisesti siksi, että saimme niskaamme kunnon kaatosateen, joka ei vain kastellut vaan muutti maan kunnon mutavelliksi.

Namafjallista lähdimme kiertämään Myvatn-järveä. Nimi on suoraan käännettyvä ”mäkärä-järvi”. My tarkoittaa märkäräistä ja vatn on järvi. Nimensä veroinen paikka… näköalapaikalla kuhisi mäkäräisiä ja autojen keulat olivat mustanaan ötököistä. Järveä hehkutetaan esitteissä mutta meille se oli pienoinen pettymys. Onhan siellä muutama laavamuodostelma mutta jotenkin ei napannut. Lähistöllä on Grjotagjan luolat, joissa paikalliset ovat käyneet kylpemässä luonnon kuumissa lähteissä ties kuinka kauan. Nimellisesti kylpeminen oli kylteissä kielletty mutta näimme pari paikallista tyttöä, jotka tulivat polkupyörillä ja kävivät uiskentelemassa lähteessä, joten ilmeisesti paikka on vielä paikallisten käytössä.
Vielä ennen Akureyriä bongasimme Godafossin putouksen. Sekin on aivan valtatien varressa ja siten helppo käydä. Tosin aivan putouksen viereen pääsee vain kiviä pitkin hyppimällä mutta kauempaakin näkee hyvin. Toisella rannalla on hyvä polku ja katselutasanne.

Majoitus oli Leifstadir guesthouse, joka on pienen golfkentän klubi rakennuksessa. Vietimme siellä kaksi yötä. Perushuone, siisti ja komealla paikalla mutta alakerran huoneisiin kuului kaikki äänet yläkerrasta. Henkilökunnan alkaessa valmistella aamiaista seitsemän maissa sai unohtaa nukkumisen. Tosin johan tuo oli aikakin herätä… Aamiainen oli varsin pelkistetty mutta ihan sai syödäkseen. Illalla söimme Bautinn nimisessä ravintolassa. Hyvä paikka ja hyvin suosittu, joten voi joutua jonottamaan pöytää. Asiakkaat kuitenkin vaihtuvat hyvään tahtiin, joten kauaa ei tarvitse odotella.

Jätä kommentti