Valtiohotellissa…eikun…

ValtiohotelliMenimme Vaimon kanssa viettämään laatuaikaa Imatralle. Saimme Rantasipin lahjakortin ja ajattelimme käytttä sen Imatran Valtionhotelliin. Rouva teki varauksen suoraan Imatralle ja reilun kolmen tunnin ajelun jälkeen pettymys oli melkoinen, kun meidät passitettiin Jugent linnan sijasta viereiseen 70-luvun elemettilaatikkoon…
Kävi ilmi, että varauksen tehnyt virkailija ”unohti” mainita, että hotellissa on kaksi osaa: Valtiohotelli ja Kylpylähotelli. Toinen on hieno ja toinen ei. Lahjakortti olisi kyllä käynyt myös Valtiohotelliin pientä lisämaksua vastaan mutta, jos mahdollisuutta ei edes mainita niin kuinka voisi tietää. Molemmat rakennukset kuitenkin kuuluvat samaan kompleksiin.

Kaiken huipuksi huoneemme Kylpylähotellissa oli ns. standart eli alkuperäisasussa oleva karvalakki kämppä. Rakennuksessa on kyllä remontoituja superior-huoneita mutta mitä sitä lahjakortittilaisille tuhlaamaan. Voitte arvata miten komea on myrkynvihreiden kaapinovien lohkeileva viilupinta…
Äänet kuuluivat rakennuksessa oikein hyvin läpi seinien, joten rauhallinen yö jäi haaveeksi. Ilmanvaihtoa ei juuri ollut, joten aamulla kiskoimme ikkunan auki, jotta huoneen ilma saatiin hieman ohenemaan.
Aina on toki jotain hyvääkin: huone oli tilava ja patjat todella mukavat.

Nk. kylpylä oli suoraan sanottuna kökkö. Kaksi pientä poreallasta ja noin 7m ”uima-allas”. Saunoja on kolme erilaista mutta kaksi niistä on naisten puolella, joten meille miehille käytössä on vain aivan tavallinen sauna.
Puntisalin virkaa toimittaa matalla ja pieni betonibunkkeri, josta löytyy juoksumatto, soutukone sekä lisäksi taljahärveli, levytanko sekä joitain pikkupainoja. Mitäpä enempää sitä kylpylän punttisalilta voisi odottaakkaan…

Aamiaista tajoiltiin kaikille Valtiohotellin ravintolassa, joka on komea jugent-sali. Valitettavasti vaan aamiaisen valikoima kattoi juuri ja juuri pakolliset. Esillepano oli hyvin laitosmainen ja tila ahdas. Oli tylsää taistella paprikanpaloista aamuruuhkassa. Useat tuotteet loppuivat ja lisää tuli, jos joku huomasi ilmoittaa henkilökunnalle puutteista.

Hotelli oli siis selkeä pettymys. Matkan kuitenkin pelasti mukava ilta, jonka vietimme Imatralaisten ystäviemme seurassa. Ilta otti alkuvauhtia Kuohusta, joka on sympaattinen pikku ravintola puiston reunassa. Kuohuvien jälkeen menimme syömään hyvin Buttenhoffiin. Mielenkiintoinen ravintola, jonka tyyli on varsin vapaa. Listalta löytyy ruokaa intialaisesta venäläiseen, kotimaisia unohtamatta. Ruoka oli hyvää mutta hieman ylihintaista, jos minulta kysytään. Kun pääruoka alkaa lähennellä kolmeakymppiä niin odottaa saavansa jotain todella ihmeellistä.

Paluumatkalla poikkesimme ystäviemme vihjeestä kalasavustamoon Juotsenossa. Korpikeidas on kokemisen arvoinen paikka. Kaloja voi pyytää itse mato-ongella pihan altaasta tai sitten vaan ostaa valmiin kalan. Kaloja myyvä rouva voisi hyötyö parista tai useammasta asiakaspalvelukurssista mutta lupsakka herra oli sitten rouvan täydellinen vastakohta. Hyvää savukalaa mielenkiintoisessa ympäristössä.

Kokonaisuudessaan virkistävä ja ajatuksia herättävä viikonloppu. Hyviä ystäviä ei voi koskaan tavata liian usein :)

Jätä kommentti