Uganda, viimeinen päivä, 26.6.2014

Aamun herätys oli Heidille ja Hannulle puoli seitsemältä, kun lähdimme aamukävelylle kansallispuiston oppaan kanssa. Laura jäi nukkumaan. Ensin ihastelimme hetken auringon nousua, sen jälkeen menimme piilomajan suojiin katsomaan antilooppeja. Kauempaa kuului hyeenan huutoa ja oppaamme kysyi haluamme yrittää löytää hyeenat. Tottahan toki. Lopulta kallion suojasta löytyi yksi hyeena, joka päätti siirtyä niin äkkiä muille maille, että siitä näki vain liikkuvan välähdyksen – hyeena kuitenkin. Muita eläimiä olivat tietysti erilaiset antiloopit, seeprat, puhvelit ja pahkasiat. Palasimme takaisin yhdeksäksi ja söimme silloin aamiaisen yhdessä Lauran kanssa.

Edessä oli matkapäivä eli ajo takaisin Entebbeen ja lento Nairobiin. Venytimme lähtöä minkä uskalsimme, jotta voisimme nauttia Mihingon palveluista mahdollisimman pitkään. Aamiaisen jälkeen tytöt uiskentelivat altaalla, Hannun kuvatessa eläimiä. Lähdimme ajelemaan klo 11 aikoihin, sillä oppaamme oli selvästi huolissaan ehtimisestä. Tosin matkaohjelman mukaan meidän olisi pitänyt lähteä vasta lounaan jälkeen. Se olisi varmaan riittänyt, mutta koskaan ei voi tietää miten liikenne sujuu. Nauttisimme siis jälleen kerran pussilounaan. Matkalla emme juurikaan pysähdelleet eikä sinänsä ollut syytäkään. Mburon alueella näimme tietty eläimiä, mutta ne oli jo nähty ja kuvattu. Lopun matkaa huristelimme asfalttitietä läpi kylien ja kaupunkien. Maisemat olivat komeita: vehreää vuoristoa ja reheviä laaksoja.

Lounaalle pysähdyimme päivätasaajalle turistirysään. Kohtaan, jossa tie leikkaa päiväntasaajan on noussut pieni turistikauppa- ja ravintolakeskittymä. Mutustelimme retkilounaamme ja ostimme muutaman matkamuiston. Mukaan lähti keihäs ja pari pienempää matkamuistoa.

Loppupäässä matkanteko hidastui huomattavasti, kun saavuimme Kambalan esikaupunkialueelle. Koukkasimme jossain vaiheessa oikotielle ohittaaksemme Kambalan ruuhkat… varsinainen oikotie… Varmasti vältimme ruuhkat ja oli se todennäköisesti nopeampikin, mutta jälleen kerran keikuimme jollakin peltotiellä ihmisiä ja eläimiä väistellen… neliveto ja korkea maavara oli taas tarpeen. Toisaalta näkymät olivat vihreämpiä ja vehreämpiä kuin päätien varrella, joten molempi parempi.

Entebbeen saavuimme kuitenkin hyvissä ajoin, joten aikaa jäi ostoksille. Poikkesimme Nakumatin supermarketissa ostamassa mm. ugandalaista kahvia. Pysähdyimme myös Bata-kaupassa ostamassa Hannulle safarikengät. Bata on italialainen kenkäketju, jolla näyttää olevan vankka jalansija myös Afrikassa. Bata teettää Keniassa nk. safarikenkiä eli nilkkakorkeita raakanahkapintaisia, luonnonkumipohjakenkiä. Niitä käyttävät lähes kaikki oppaat ja ne toimivat aivan erinomaisesti kuumassa säässä. Eivät juurikaan likaannu pölyssä ja hengittävät hyvin. Kengät saivat matkan aikana jonkin verran huomiota, sillä mm. Kenian puolella opas ja matkamuistokauppiaat kiinnittivät huomiota kenkiin. Kehuivat kengät kuplille ja olivat selvästi tyytyväisiä, että turisti oli osannut ostaa ko. kengät.

Kaikki loppuu aikanaan ja niin meidät vietiin lentoasemalle odottelemaan lentoa Nairobiin. Entebben lentokenttä ei ole suuren suuri, mutta löytyy sieltä pari kahvilaa ja matkamuistomyymälää. Siellä on myös yllättävän suuri kirjakauppa, josta voi ostaa matkalukemisen lisäksi postikortteja ja –merkkejä, jos olisi jäänyt aiemmin ostamatta… Kaupan super-ystävällinen myyjä lupasi hoitaa kortit postiin.

Lento kesti vain 50 minuuttia. Juuri ja juuri ehdimme syödä sämpylät ennen laskeutumisvalmisteluja. Nairobissa kannattaa napata maahantulolomakkeet ja täyttää ne viisumijonossa. Me jäimme jonon perälle, kun täyttelimme kaavakkeet kiltisti pöytien ääressä. Viisumijono kuitenkin eteni pikkuhiljaa ja kun pääsimme läpi matkatavarat olivatkin jo hihnalla.

Simban edustaja ja kuljettaja oli meitä vastassa heti ulko-oven jälkeen, joten ei kun tavarat autoon ja hotellille. Kentältä poispääsy oli melkoinen haaste, kun kaikki muutkin parkissa olleet olivat lähdössä. Parkkipaikan logistiikkaa ei oikein meinannut selvitä kaikista ulospyrkivistä autoista, mutta pienellä neuvottelulla ja ujuttamisella pääsimme viimein poistumaan kentän alueelta.

Hotellimme Sarova Panafrika näytti varsin hyvältä, mutta huone oli pienoinen pettymys. Koska meitä oli kolme niin jouduimme hotellin vanhalle puolelle, jota ei oltu vielä remontoitu. Huone on selvästi vanha ja kadunpuolella, joten liikenne kuuluu hyvin, vaikka olimme viidennessä kerroksessa. Remontoituihin huoneisiin ei kuulemma saa mahtumaan lisävuodetta. Hupaisinta oli, että lisävuode oli 20 cm liian lyhyt Lauralle mutta onneksi neidillä on hyvät unenlahjat, joten eipä tuntunut haittaavan.

Jätä kommentti