Uganda, toinen päivä 21.6.2014

Toinen päivä alkoi aikaisella herätyksellä, sillä ohjelmassa oli simpanssien katselua ja retkelle piti lähteä 06.30. Aamiaiselle kuudelta, lounaspaketit mukaan ja opasta odottelemaan… sitä sitten saatiinkin hieman odotella, sillä opas oli reilut puoli tuntia myöhässä. Virallinen selitys myöhästymiseen oli, että joku oli pysäköinyt autonsa siten, ettei oppaamme Robert saanut omaa autoaan siirtymään. Myöhästyneestä lähdöstä seurasi se, että simpanssipuistoon kaahattiin aivan hullun lailla, jotta ehdimme retken aloitukseen kahdeksaksi. Autoa kävi sääliksi, kun syöksyimme kahdella renkaalla läpi sateen tuhoamien hiekkateiden. Ihmeen hyvin oppaamme sompasi välillä mudassa, välillä soralla. Tosin vanha Toyota Land Cruiser (vm. 1998) on ilmeinen voittajan valinta näille teille. Huh huh…

Simpansseja katseltiin Kibale luonnopuistossa. Puiston opastuskeskukseen ehdimme kuitenkin juuri sopivasti kymmenisen minuuttia ennen retken alkua. Turistit jaettiin muutamaan ryhmään ja kaikille pidettiin lyhyt alustus puistosta, sen asukkaista ja ohjeistus retkellä käyttäytymisestä. Retki oli varsin leppoisa. Ajoimme autoilla metsään – alueelle, jossa apinoita oli nähty edellisenä iltana. Jäljestäjät seuraavat apinoita iltaisin yrittäen löytää paikan, mihin ne asettuvat yöksi. Seuraavan päivä retki aloitetaan siitä, koska apinat nauttivat aamiaisen lähellä paikkaa, jossa ovat viettäneet yönsä.

Uganda day2-008Löysimme simpanssit puistoa halkovan tien vierestä, joten kuljimme varsinaisesti sademetsässä varsin vähän. Välillä oppaamme poikkesi metsään etsimään muita apinalaumoja. Löysimmekin yhden ”punahäntälauman” ja muutamia muita apinoita puiden latvoista ruokailemasta. Simpansseja näimme pari eri yksilöä, nekin ruokailemassa puiden latvoissa. Kuvaaminen oli varsin hankalaa pitkän välimatkan ja sekalaisen valon takia. Tumma apina kaukana, hämärässä latvustossa kirkasta taivasta vasten on lähestulkoon pahin mahdollinen kuvaustilanne. Välillä simpanssit ja apinalaumat antoivat toisilleen varoitusääniä ja silloin metsässä riitti meteliä.

Paluumatkalla näimme lisää apinoita ja pysähdyimmekin niitä kuvaamaan. Paviaanilauma tuli puistoon johtavalle tielle ja löntysteli sitä pitkin puistoon päin. Lisää erilaisia apinoita oli tien varressa jo puiston ulkopuolella. Niitäkin yritimme kuvata niiden hyppiessä puusta toiseen. Lintuja oli myös joka lähtöön, mutta tämä perhe ei niistä paljon muuta ymmärrä kuin että ne lentävät ja näyttävät kauniilta.

Uganda day2-023Puistoretken jälkeen aloitimme ajomatkan kohti Kuningatar Elisabethin kansallispuistoa eli meidän seuraavaa kohdetta. Matkaa oli reilut kolmisen tuntia, joka piteni olennaisesti, koska autostamme loppui löpö. Land Cruserissa on hieno varatankkijärjestelmä, mutta jostain syystä opas ei saanut varatankkia toimimaan. Meidän onneksi paikalle sattui saman firman toinen opas, joka vei meidän oppaamme läheiselle huoltoasemalle. Sieltä oppaamme körötteli kanisterin kanssa mopotaksilla takaisin. Tien varressa odotellessamme tarjosimme puheenaihetta paikallisille, etenkin lapsille. Heidi tarjosi mukuloille keksejä. Alkuun lapset eivät ujouttaan uskaltaneet tulla ottamaan keksejä, mutta viimein houkutus kävi liian suureksi.

Matkan varrella teimme pari pysähdystä: päiväntasaajalla ja kuningatar Elisabethin paviljongilla. Ylitimme päiväntasaajan puolen päivän jälkeen. Merkkinä siitä on tien varressa vähän surullinen, kulahtanut betoniteos. Pakolliset kuvat ja matka jatkui. Sama hieman väsähtänyt tunnelma vallitsi Elisabethin paviljongilla. Emme olleet oikein varmoja mitä siellä piti katsoa tai nähdä. Paikalla on paviljonki, jossa kuningatar Elisabeth miehineen on keskustellut Ugandan johtajien kanssa joskus 1950-luvulla. Komealla paikalla katos on, mutta muuten siinä ei ollut mitään näkemistä. Kulahtanut katos ja onneton ”kahvila” mutta ihastelimmekin sitten sinivihreää liskoa.

Matka jatkui kohti luonnonpuistoa. Hotellimme Mweya lodge sijaitsi luonnonpuiston keskellä, joten ajoimme syvälle puistoon. Viimeisellä pätkällä meillä kävi tuuri, sillä suuri elefanttilauma oli juuri ylittämässä tietä meidän kohdalla. Ilman bensan loppumista olisi 30-päisen norsulauman tienylitys jäänyt näkemättä. Näimme myös antilooppeja ja vesipuhveleita. Hotellilla bongauslistaan lisättiin mangustit ja pahkasiat. Mangustit asuvat hotellin seinän raossa ja olivat varsin kesyjä. Ne saattavat tulla tekemään tuttavuutta ja jopa näykätä varpaasta. Pahkasiat olivat läpikulkumatkalla hotellin pihan poikki. Joskus hotellin alueelle tulee jopa virtahepoja, joista meitä varoiteltiin kovasti. Mikäli virtahepo sattuisi tulemaan alueelle pitää pysyä tiukasti poissa sen tieltä, mieluiten huoneissa. Hippo on hurja peto sille päälle sattuessaan ja erittäin nopea juoksemaan, joten sen hyökkäys ei olisi kaunista katseltavaa.

Illallinen oli herkullinen noutopöytäillallinen. Bufeen lisäksi kokit tekivät pasta-annoksia valinnan mukaan. Jälkiruokapöytäkin sai perheen naisten hyväksynnän, joten olipa hyvä nukahtaa mahansa viereen. Tosin yö oli vähän tuskainen, sillä illalla naapuri soitteli musiikkia. Tuli selväksi, että huoneiden seinät ovat vain hieman paperia paksumpia… oikeasti äänet ehkä kuitenkin kantautuvat tuuletusritilöistä. Ulko-ovi on pelkää ritilää ja terassiseinällä on koko ikkunan kokoinen verkko tuuletusta varten. Musiikin loputtua meteliä pitivät erilaiset linnut ja lisäksi oli varsin kuuma, joten nukkumisen kanssa oli vähän niin ja näin.

1 Kommentti

Liity mukaan keskusteluun ja kerro meille mielipiteesi.

Afrikassa – hannuonline.com
27. tammikuu, 2017 klo 21:27

[…] Uganda2 […]

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.