Uganda, kuudes päivä, 25.6.2014

Lähtö klo 8.00 kohti Mburoa. Ensin jouduimme ajamaan pari tuntia takaisin samaa tietä jota olimme pari päivää aiemmin tulleet. Heti alkumatkasta kuului autosta kova kolahdus ja sen jälkeen kolisevaa ääntä. Iskunvaimentimen ripustus oli mennyt poikki ja iskari raahasi pitkin maata. Ei kun sivutielle, johon myös ystävämme Gregoiren kuljettaja kaarsi auttamaan. Haalarit päälle, työkalut esiin ja iskari takakonttiin. Matka pääsi jatkumaan, mutta tälläkään kertaa ei ainakaan tienvarsien puista löytynyt leijonia.

Mburon kansallispuistosta löytyi ensimmäiset Ugandan seeprat, jotka ovat niin sympaattisen näköisiä otuksia, ettei tosikaan. Emme meinanneet ehtiä klo 16.00 alkavalle veneretkelle kun jokainen seepra ja termiittipesän päällä kököttävä antilooppi piti ihastella ja kuvata. Veneretkelle pääsimme omassa rauhassa, vain Gregoire taas mukanamme. Näimme tietysti hippoja, mutta myös kirkkaanvihreän uivan käärmeen, krokotiilin sekä erityisesti kalapuikkoja ja jopa muutaman puussa kököttävän kalanugetin. Järvi on tunnettu linnuistaan ja mekin bongasimme asiantuntevan oppaan avustuksella ties mitä harvinaisia lintuja. Miehet kuvailivat lintuja innokkaasti – me naiset keskityimme nauttimaan näkymistä ja luonnosta. Kalapuikoiksi nimitimme Kiljumerikotkia (Haliaeetus vocifer) ja kalanugetteja oli tietysti edellisten poikaset.

Mihingo-lodgeen saavuimme juuri ennen auringonlaskua ja heti kävi selväksi, että tässä paikassa olisimme halunneet ollaan kauemmin. Lodge sijaitsi ylhäällä vuoren rinteellä, päärakennus koostui kolmesta osasta ja 8 asuinlodgea oli ripoteltu kauas toisistaan viidakon keskelle. Meillä oli Forest ja Tree asuinlodget, jotka ovat valtavia telttoja, jotka on ulkoapäin naamioitu puulla ja ruo’oilla. WC- ja suihkutilat ovat telttaan yhdistettyjä tilavia savimajoja, joissa oli suuret ”ikkunat”, eli vain hyttysverkotetut aukot. Paras wc-näkymä, jossa olen ollut :). Jokaisessa lodgessa on oma suuri terassi, josta on näköala alas laaksoon eläinten juomapaikalle. Lisäksi meidän teltan ympärillä asusti apinalauma. Apinat pomppivat ympäri telttaamme ja tulivat ihmettelemään meitä yhtä paljon kuin me niitä.

Illallinen nautittiin valtavalla katetulla terassilla päärakennuksessa, jonka vieressä paloi suuri iltanuotio. Ennen illallisen alkua meidät haettiin nuotiolta alkudrinkkien parista katsomaan bushbabyjä (Galagot eli korvamakit ovat afrikkalaisia puoliapinoita), jonkin sortin yöapinoita. Niitä on 8 vuoden ajan syötetty joka ilta banaaneilla ja nyt niitä on 5 yksilöä, joista aina joku tulee illalla syömään tikun nenästä banaaninpaloja. Bushbabyjä valaistiin punaisella valolla, ettei niiden silmät vioittuisi. Niillä oli valtavan paksu häntä ja suuret silmät. Bushbabyt olivat tosi söpöjä ja Laurakin sai syöttää kaksi banaaninpalaa niille.

Ruoka oli gourmee tasoa ja palvelu loistavaa. Kaikesta näki, että paikka on toteutettu pieteetillä. Illallisen jälkeen hetki nautiskelua iltanuotiolla Afrikan taivaan alla, kaskaiden sirittäessä.

Jätä kommentti