Kenia, 27.6.2014

Matkamme jatkui Kenian puolella, joten aamulla lähdimme taas hyvissä ajoin liikkeelle kohti päivän seikkailuja. Ohjelmassa oli norsujen orpokoti, Karen Blixen museo ja kirahvikeskus.

Suuntasimme ensimmäiseksi norsujen orpokotiin, sillä siellä pikkunorsut tuodaan turistien ihailtaviksi klo 11.00 – 12.00. Tuona aikana niille annetaan valtavista tuttipulloista ”maitoa” ja eläintenhoitaja kertoo poikasista. Poikasten maito on erikoissekoitus, eräänlainen norsunmaidonkorvike. Onhan pikkunorsut kertakaikkisen hellyttäviä, joten ei ole ihme, että Laura ilmoitti itsensä yhden pikkuisen kummiksi. 50 $ vuodessa ja mukaan sai akvarellin norsusta sekä tietoja norsujen suojelusta. Kuukausittain tulee tietoa kumminorsusi kuulumisista sähköpostiin.

Seuraavaksi siirryimme kirahvikeskukseen. Siellä ihmiset voivat syöttää lähes kesyjä kirahveja. Tätä varten on tehty korkea parveke, jolla ihmiset parveilevat ja syöttävät kirahveille rehunatusia. Tavallisinta on antaa natuset kädestä, mutta kuten meidän kuvista ja videosta näkyy, myös muut tavat on sallittu.

Kirahvien syötyä kyllikseen oli meidän vuoro mennä lounaalle. Se nautittiin kummallisessa ravintolan ja huvipuiston yhdistelmässä. Hieno ja ei mitenkään edullinen paikka, mutta ruoka oli kohtuu hyvää ja palvelu pelasi. Ravintolaa vastapäätä pienen lammen toisella rannalla on huvipuisto, joka tänään pursui pieniä koululaisia värikkäissä koulupuvuissaan. Keniassa oli tämän koulujakson viimeisen päivät ja koululaiset olivat retkellä.

Lounaan jälkeen siirryimme matkamuistokaupan kautta Karen Blixen museolle. Kaupassa oli lähinnä erilaisia puuveistoksia mutta lopulta ostimme vain yhden patiikkityön.

Karen Blixen museo on hänen entisessä kotitalossaan. Talo on remontoitu ja entisöity Karenin ajan tyyliin. Karenin entisistä esineistä on haalittu takaisin kaikki mitä on löydetty. Viehättävä pieni kartano, jota ympäröi hyvän kokoinen puutarha. Aikoinaan paikalla on ollut valtava kahviplantaasi mutta Karen möi maat ja talon lähtiessään takaisin Tanskaan. Monien vaiheiden jälkeen talo Tanskan valtion avustuksella muutettiin museoksi, sen jälkeen, kun Karenista tuli kuuluisa kirjailija. Minun Afrikkani -kirjan saavuttama suosio ja etenkin siitä tehty elokuva laittoivat museohankkeen liikkeelle.

Päivän lopuksi kävimme vaihtamassa rahaa ja pienillä tarvehankinnoilla eräässä ostoskeskuksessa. Opas varoitteli meitä kovasti, ettei pitäisi kävellä kaduilla pimeän aikaan, joten söimme illallista hotellissa. Ruoka ei ollut mitään erikoista eikä palvelukaan aivan täysin pelannut, joten kaiken kaikkiaan hotelli oli pettymys.

Jätä kommentti