Kalmoja ja kirkkoja

Kolmas päivä alkoi vierailulla koko retken pääkohteeseen katakompeihin. Neiti on jo pitkään puhunut haluavansa Pariisin katakompeihin ja nyt sinne päästiin. Ne olivatkin aivan uskomaton paikka. Alkuun tietysti jonotettiin, tällä kertaa noin 40 min., että päästiin sisään. Jonotukseen liittyi jännitys momentti, sillä joku oli jättänyt laukun viereiseen pieneen puistoon ja poliisii ja armeija eristivät alueen mahdollisen pommi epäilyn takia. Pommia ei kuitenkaan löytynyt ja viranomaiset olivat jo poistuneet, kun palasimme maanpinnalle.

Matka maanalla alkaa pitkää (n.500m) tunnelia pitkin, jonka jälkeen pääsee varsinaiselle hauta-alueelle. Vanhoihin kaivosluoliin on siirretty miljoonien vainajien luut hautausmaiden täyttymisen takia. Siis joskus 1700-luvulla. Ja kyllä niitä luita sitten onkin… voitte katsoa kuvista. Kerrassaan hämmentävä paikka.

Maanalta jatkoimme samalla teemalla ja kävimme tutustumassa läheiseen Montparnassen hautausmaahan. Se on varsin kuuluisa ja näkemisen arvoinen luterilaisiin pelkistettyihin kiviin tottuneille.

Joittei paluu elävien maailmaan olisi liian jyrkkä päivän viimeinen kohde oli Monmarten kukkula ja siellä Sacré-Coeur kirkko. Komea kirkko kauniilla mäellä, josta on hulppea näkymä yli Pariisin. Kirkon sisällä ei saanut kuvata, joten siitä on vain ulkokuvia.

Kaiken tuo hartauden jälkeen olikin hyvä hypätä taiteen ja musiikin reimuihin. Kiertelimme ympäri Montmarten kukkulaan katsellen taiteilijoita työssään ja muusikoita soittelemassa. Place de la Tertre aukio on tunnettu taiteilijoistaan. Tyylisuuntija ja työtapoja löytyi joka lähtöön. Palailimme kukkulalta pikkuhiljaa karkkikauppojen ja muiden kojujen reunustamaa katua pitkin metrolle ja siitä saman tien hotellille. Normaalit iltapuuhat ja nukkumatti korjasi jälleen matkaajat.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.