Ylläs – Pallas – Vuontisjärvi

Ruskaretki on takana. Hyvä reissu, joka onneksi tuli tehtyä. :)

Matka alkoi perjantai (3.9.) iltana. Puksuttelimme yön junalla Kolariin. Matkaan lähti kaikenkaikkiaan 19 henkilöä, joista meidän reitille lähti yhdeksän. Seurueemme koostui Tunturilatulaisista. Kyseisellä viikolla oli tunturiladun majalla Susikyrössä meidän kerhon eli Kavtsin kerhoviikko, joten matkaan lähti mukavasti porukkaa. Muut menivät suoraan Susikyröön ja tekivät sieltä käsin omia vaelluksiaan meidän jäädessä Äkäslompoloon.
Meille sattui sellainen vanhan mallinen juna, joten siellä sitten nukuttiin miten nukuttiin kolmen hengen hyteissä, junan kolinaan ja ryskeeseen välillä heräten. Juna oli todella kuuma, joten sekään ei mitenkään helpottanut nukkumista.

Ensimmäinen päivä, 10km
Aamulla tietenkin heräsi aikaisin mutta juna saapui vasta vailla 11 Kolariin. Niimpä aamun tunnit tapettiin aikaan kuka mitenkin. Juna-asemalla meitä odotti linja-autot. Hyppäsimme Äkäslopolon bussiin jä köröttelimme Jounin kaupan pysäkille. Täydensimme eväitä voilla, juutolla yms tuotteilla mitä ei oltu tuotu kuumassa junassa. Söimme myös lounaan Äkässolmun ostoskeskuksen lounasravintolassa. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Yhden jälkeen lähdimme sitten mahat pullollaan saapastelemaan kohti Vuontisjärveä. Tässä vaiheessa se tuntui varsin kaukaiselta päämäärältä. Äkäshotellilta latupohjia myöten suuntasimme kohti Kotamajaa. Kukkastunturin valloitus oli melkoinen punnerrus täydellä rinkalla mutta tälle reitille kyllä mahtui muitakin kovia nousuja, joten varmaan ihan hyvä ettei tiennyt mitä edessä odotti. Rinkan kantaminen oli ajottain tuskaa. Lantiovyö painoi jotenkin kummallisesti pakaroiden yläosaan ja issiashermoihin aiheuttaen säteilyä jalkoihin. Tuo hermosäteily vei jaloista voimaa ja kävely oli varsin ikävää. Pistin sen osittain rinkan säätöjen viaksi ja osittain huonon valmistautumisen piikkiin.

Kodalle saavuimme viiden aikoihin ja aloimme iltapuuhat. Telttoja alkoi nousta ja ruokaa keiteltiin. Oma MSRäni oli jo osoittanut nopeutensa veden keitossa ja olin varsin tyytyväinen hankintaan. Vettä saimme kodan pihalla olevasta kaivosta. Osa porukasta nukkui tilavassa kodassa ja osa omissa teltoissaan. Yöllä satoi vettä.

Kotamaja – Äkäskero, 18km

Yön sateen jälijiltä maasto oli märkää. Aamulla tihuutti vettä, joten vedimme sadekamat päälle. Normaalit aamutoimet ja liikkeelle lähdettiin sovitusti yhdeksältä. Alkumatka oli pientä ja kivistä polkua, kunnes saavuimme latujen risteykseen. Siitä eteenpäin latupohjaa pitkin oli taas helppo edetä. Lounas todella kauniilla paikalla Äkässaivon kodalla. Paikalle pölähti parin kuukkelin lisäksi bussillinen Haminalaisia mummoja. Autotie on noin kilometrin päässä. Sade oli lakannut jo heti lähdön jälkeen, joten kevensimme varusteita. Sadehousut jätin jalkaan märän maaston takia. Säärystimet voisi olla hyvä idea.

Lounaan jälkeen kova nousu Äkäskerolle. Teki tiukkaa ja taukoja sai pitää usein. Huipulla palkitsi komeat maisemat mutta oli hieman pilvistä. Alastulo oli nousua pahempi. Todella jyrkkä joten polvet oli kovilla. Laskun jälkeen aloimme etsiä leiripaikkaa. Vesi oli hakusessa, joten päätimme leirytyä ensimmäisen vastaan tulleen puron lähelle. Paikka oli soinen ja varsin kostea mutta minkäs teet. Telttakylä nousi metsikköön kuka mihinkin paikan löysi. Normaalit iltatoimet. Äkäskeron hotelli olisi kyllä alle 2km päässä…

Äkäskero – Porttakuusikko, 17km
Normaalit aamutoimet. Liikkeelle taas yhdeksältä. Aamupäivä edettiin pientä polkua. Jonkin verran kivikkoa ja juuria. Etenimme metsissä ja soiden reunoilla, joten maisemat eivät oleet mitenkään ihmeelliset. Pysähdyimme lounaalle kauniille Pahtavuoman autiotuvalle. Aurinko paistoi ja kamat saatiin levitettyä kuivumaan. Aamupäivän kävelin jälleen sadehousuissa märän maaston takia mutta vaihdoin kevyempiin auringon tultua esiin ja edessä odottavien nousujen takia.

Jälleen lounaan jälkeen oli edessä aivan järkyttävä nousu. 400m ylös alle kahden km matkalla. Sama kuin vetäisi laskettelurinnettä ylös 20kg rinkka selässä. Mietin moneen kertaan homman mielekkyyttä…paljon taukoja ja hiki valui. Päivän ohjelmassa oli kolme keroa (pientä tunturia), joten ylös-alas kulkua tiedossa. Iltapäivän tauko hyvässä puolukka paikassa. Söin varmaan litran. Suunnitellusta yö paikasta ei läytynyt vettä, joten oli pakko jatkaa eteenpäin. Mäen yli ja suon reunaan, josta löysimme mukavan puron. Taas kostea yö tiedossa. Normaalit iltatoimet.

Porttakuusikko – Mustakero, 16km

Aamulla teltan pinnassa jäätä. Halla oli noussut suolta ja kuoruttanut kankaat. Normaalit aamutoimet ja yhdeksältä taas liikkeelle. Reitti valintaa hieman mietittiin, josko oikaistaan metsien läpi vai reittiä pitkin. Ensimmäinen vaihtoehto olisi säästänyt yhden kerolle nousun mutta ei tiedä miten vaikeaa maasto olisi, joten päätimme pysyä reitillä. Joten aamu alkoi kiipeämisellä. Rinkka painoi edelleen säätämisyrityksistä huolimatta.

Eksyimme reitiltä, kun keula seurasi mönkijän jälkeä polun sijasta. emme palanneet takaisin vaan jatkoimme valitulla reitillä kohtuu märän suon yli. Vastarannalla löysimme aivan järkyttävän paljon isoja puolukoita. Taas tuli syötyä about litra. Suuntasimme Rauhalaan menevälle tielle ja sinne päästäksemme jouduimme kulkemaan ojitetun hakkuualueen läpi. Ojanpenkat olivat punaisenaan puolukoita mutta poikkisuuntaan ojituksen yli meno oli varsin kuluttavaa. Tielle päästiin koirataran luona ja siitä lampsimme tietä pitkin käsityöpajan luo, jossa pidimme tauon. Matka jatkui kohtuu helppoa hiekkaista maastoa pitkin mutta lounaan venyminen selvästi tuntui. Alkoi olla patterit vähissä.

Lounas tauko pidetiin viimein erään suon reunassa kirkaan puron varrella. Yöllä kastuneet makuupussit ja teltat kuivatettiin kirkaassa auringon paisteessa. Lounaan jälkeen kuinkas muuten kuin ylös mutta tällä kertaa hieman loivempi nousu jonkun keron huipulle. Nousin tällä kertaa omaan tahtiin ryhmästä erillään ja nääin nousu sujui hieman helpommin. Etenin lähes koko ajan vain pieniä taukoja pitäen mutta taukoja oli usein ja kävelin hitaasti. Se sopi minulle paremmin kuin ”välit kovaa ja pitkä tauko” strategia. Aurinko paisto ja oli tyyntä, joten hiki taas virtasi. Polku kulki kauniin koivikon läpi. Huipulla ihastelimme maisemia ja otimme paljon kuvia.

Sitten taas alas-ylös-alas-ylös ja viimein olimme Mustakeron autiotuvalla. Meinasin ensin mennä tupaan nukkumaan mutta seurueen rouvat tarvitsivat enemmän lämmintä mökkiä, joten pystytin teltan mukavalle paikalla mökin lähelle. Mustakerossa oli varsin huonolta vaikuttavaa vettä. Vedessä oli paljon humusta joten keittämisen jälkeen ei tarvinnut teepusseja, sen verran ruskeaa vesi oli. Vedenpuhdistus pumput olivat kovassa käytössä ja vettä myös keitettiin mökin liedellä koko porukan tarpeisiin.

Mustakero – Pallaskota, 12km

Normaalit aamutoimet. Vähän lyhempi päivä edessä, onneksi. Jotenkin päivät alkaa muistuttaa toisiaan…aina vaan kiivetään… tänäänkin ensi ylös keroa ja siitä sitten kohti Pallasta.Aurinko paistoi ja oli hieno päivä. Keron kylkeä oli paikoitellen hankala kävellä. Oli kivistä ja juurakoita ja pitäisi pidentää alarinteen puoleista jalkaa ;)
Laskeuduimme Pyhäjoen varteen. Lounastauko hienoilla kallioilla joen varrella. Kamat taas kuivumaan.

Lounaan jälkeen Pyhäjoen ylitys. Todella kaunis paikka. Suvanto ja pieni putous sekä komeita kallioita. Alkaa tulla ihmisiä vastaan. Kolmeen päivään ei nähty ketään mutta selvästi Pallaksen lähestyminen vaikuttaa. Joen ylityksen jälkeen alkoi 5km nousu Pallaksen juurelle. Juurakoita ja kiviä ja nousua. Meni kuitenkin kohtuu mukavasti, kun nousu jakautui pitkälle matkalle ja rinkkakin oli jo keventynyt. Saavuimme Pallaskodelle ajoissa (1630), joten jäi paljon aikaa iltatoimille. Osa reknteista oli selvästi uusia. Hyvin tilaa teltoille ja raikasta vettä viereisessä purosssa. Oikein hyvä leiripaikka. Päätin nukkua kodassa niin säilyy tavarat kuivana. Se olikin varsin tunnelmallinen: vanha jo mustunut kota, jossa avotuli keskellä. Oli mukava nukahtaa tulen hiipumista katsellen.

Ai niin, pitää vielä mainita ne Turkulais nuoret, jotka vaelluksensa päätteeksi halusivat nukkuva taivasalla. Lainasin oman teltanaluskankaani etteivät kastu aivan märiksi. Oli kuuleman oikein mukava yös ja olivat nähneet revontulia.

Pallaskota – Montelinmaja, 15km

Aamulla oli mukava herätä kuivasta pussista. Yöllä oli ollut kova kaste ja teltta olisi ollut märkä. Aamu oli todella sumuinen. Näkyvyys oli pahimmillaan alle 50m. Hetken näytti, että aurinko alkaa paistaa mutta sumu tuli uudestaan.
Kävelimme Pallashotellille Orava Avenueta pitkin (tienpätkä, jonka varrella orava patsaita). Hotellilla joku lehtikuvaaja kuvasi lähtöämme. Kiipesimme verkkaisesti ylös Pallaksen rinnettä. Sumu hälveni jossain vaiheessa ja oli mukavan lämmin. Taivaskeron ja Palkaskeron välisessä ”satulassa” olimme pakotettuja pitämään taukoa, kun joidenkin oli pakko päästä huiputtamaan viereisiä huippuja. Noh, intohimonsa kullakin, ei kai tuohon muuta osaa sanoa.

Kuljimme tässä vaiheessa pilvien yläpuolella mutta pian Palkaskurusta lähdettyämme jouduimme takaisin pilven sisään. Lounastauolle yritimme löytää vettä mutta huonolla menestyksellä. Kaikilta kuitenkin löytyi sen verran, että saimme valmistetua kunnon lounaat. Seuraava varma vesipaikka olisi Rihmakuru mutta se oli liian kaukana. Lounaan jälkeen jatkoimme Rihmakuruun, jossa pidimme tauon ja täytimme vesipullot. Sumu peitti maisemat mutta voisin kuvitella, että paikka on kaunis. Rihmakurusta oli vain 3km Nammalakuruun. Siellä oli kotakahvila auki :) Suuntasimme siis munkkikahveille. Järkytys oli melkoinen, kun kuuli hinnat: munkkikahvit 9€! Olkoon vaan pannukahvia ja tuoretta munkkia mutta silti… ostimme sitten eilisiä munkkeja 5kpl/6€.

Päätimme jatkaa seuraavalle tuvalle eli Montelinmajalle. Sinne on vain kilometrin matka ja päivää oli vielä jäljellä. Vikatikki näin jälkeen päin ajatellen. Montelissa oli joku nuorisoryhmä, joka piti melua pitkääle yöhön ja veden saantikin oli huonompaa. Eikä ollut kahvilaa… Kyseisestä porukasta pelastettiin kolme nuorta mönkijöilla. Yksi mahataudin, toinen kuumeen ja kolmas kipeän jalan takia.

Ilta koli varsin kolea tuulessa ja sumussa. Istuimme jonkin aikaa nuotiolla mutta makuupussin lämpö vei pian voiton.

Monteli – Vuontisjärvi, 5km

Olipas yö. Ensin teinit rupattelivat nuotiolla ja sitten aamulla naapuri teltan pikkulapsi alkoi mekkaloimaan aikaisin aamusta. Noh, eipähän ole pitkä matka edessä. Loppupätkästä ei paljoakaan kerrottavaa. Sumu verhosi edelleen maisemat. Loppu häämötti, joten kävelimme varsin reippaasti Susikyröön, jonne saavuimme 11 maissa.

Söin mökillä lounaan ja otin päikkärit. Matkan rasitukset iskivät takaisin, joten kun oli vara ”löysätä” niin väsy iski. Iltapäivällä saunaan. Varsin nautinnollista pestä viikon hiet pois. Päivällinen Vuontispirtillä ja illalla lettuja. Elämä voittaa!

Paluumatka

Aamiainen ja lounas Vuotispirtillä. Todella kaunis päivä. Tilausbussi tuli hakemaan meitä lounaan jälkeen ja suuntasimme Säreistöniemeen. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Sieltä sitten Kolariin ja junalle. Junaa odotellessa kävimme kaupasta junaevästä. Tällä kertaa vaunu ei ollut ihan yhtä kuuma ja reissusta väsyneenä muutenkin nukutti paremmin. Sunnuntai aamuna Tikkurilassa ja Vaimon kyydissä kotiin.

1 Kommentti

Liity mukaan keskusteluun ja kerro meille mielipiteesi.

Eila Hyttinen
syyskuu 22, 2010 klo 04:09 PM

Hannu,
Hienoa, että olet laittanut ajastasi näin paljon sekä kuvien että lisäksi myös matkakertomuksen julkaisemiseen. Kuvat olivat upeita !

Jätä kommentti