Yazd – Esfahan (1.3.2010)

Aamulla kamat oppaan autoon ja sitten basaariin. Aikamme kullan kimallusta ihailtuamme päädyimme ostamaan tyynyn päällisiä niin tuliaisiksi kuin omaankin käyttöön. Kaupasta haimme vielä teetä, joka oli ensimmäinen todella halpa Iranilainen tuote. 500 g hyvälaatuista teetä maksoi 1,4 $.

Seuraavaksi matkasimme Bag-e-Dowlat (Dowlat Abad)-puistoon, jonne oli huikea 3 $:n sisäänpääsymaksu ja itse puisto oli ihan kökkö. Toki siellä oli vielä lehdettömiä viiniköynnöksiä ja joku tönö, mutta 10 minuuttia riitti hyvin ”puiston” näkemiseen. Puiston kohokohta on Yazdin korkein tuulitorni (38m). Puisto on itse asiassa yksityinen ja vain osa siitä on avattu yleisölle. Lounas keskellä-ei-mitään-olevassa kaupungin parhaassa hotellissa, Mamalek Moshirissa, jossa oli mukava pieni puutarha, jossa odottelimme ravintolan avautumista.

Oppaamme oli käynyt ostamassa meille bussiliput Yazd – Esfahan, yhteensä 17 $. Ei paha hinta, kun kulkupelinä oli tuliterä Volvon bussi, eturivin paikat ja matkalla tarjoiltiin ilmaista kakkua ja mehua. Hyvästelimme oppaan ja matkaan pääsimme puoli tuntia myöhässä kun liputtomat ja väärälippuiset ja tarvittavat leimat oli selvitetty. Ennen lähtöä kuljettaja käytti kätensä koraanilla ja luki rukouksen, jonka jälkeen linja-autoon nousi sokea mies laulamaan jotain, jonka tulkitsimme hyvän matkaonnen rukoukseksi. Matkalla pysähdyimme useaan otteeseen milloin ottamaan lisää matkustajia kyytiin, milloin poliisien tarkastusasemalle.

Maisemat olivat tylsiä, lähinnä aavikkoa, joskin näimme aavikolla kameleita (ihan vaan keskenään) ja kerran kuljettajamme ajoi kyljittäin rekan kanssa ahtautuessaan sellaiseen väliin, että jokainen näki, ettei tuohon mahdu! Peilit ottivat kosketusta, mutta onneksi säästyimme isommilta vaurioilta, emmekä edes pysähtyneet selvittelemään asiaa mitenkään. Kuljettaja oli muutenkin outo heppu. Paitsi, että hän ajoi, teki hän aivan koko ajan jotain muutakin. Söi, joi, kaatoi termoskannusta teetä, näpläsi puhelinta, puhui puhelimeen, söi tonneittain auringonkukan siemeniä, pyyhki pölyjä kojelaudalta, taas söi ja joi jne. Ökykallis hotelli Abbasin yleiset tilat ovat ylelliset, mutta huoneet kököt ja meluisat, eivätkä todellakaan vastaa kallista hintaa. Kukapa turisti aikoisi päivänsä viettää hotellin ravintoloissa tai aulassa, joten hienot puitteet jäivät aivan käyttämättä.