Teheran 24.2.2010

Päivä alkoi lupaavasti, mutta päättyi varsinaiseen sähläykseen.
Normaalien aamutoimien jälkeen suunnistimme Kansallismuseoon, jossa on esillä arkeologisia aarteita mm. Persepoliksesta. Mikä lie määrärahojen puute, mutta näyttely oli vain ensimmäisessä kerroksessa vaikka rakennuksessa on useita kerroksia. Vaikka näyttely olikin pieni, se oli hieno ja hyvin esitelty. Englanninkieliset tekstit löytyivät ja vitriinit olivat siistejä. Siellä ei siis kauan nokka tuhissut, joten aioimme mennä viereiseen Islamilaisen taiteen museoon, joka ei ollutkaan vielä avattu, siis ollenkaan. Museon olisi pitänyt aueta kaksi vuotta sitten mutta eipä vielä ollut.


Lähdimme siitä sitten ihailemaan viereistä suurta puistoa, jossa on komeita suihkualtaita ja istutuksia. Puistossa on myös hauskoja kuntoiluhärveleitä, jotka näyttävät olevan varsin suosittuja. Mekin kokeilimme kaikki laitteet ja hauskaa oli. Lonely Planetin suosituksen perusteella poikkesimme lounaalle puistossa olevaan teehuoneeseen. Oppaan mukaan siellä kannattaa syödä Diziä eli Iranilaista ”köyhienruokaa”, eräänlaista lihapataa. Ei ihan meitä vakuuttanut mutta sujuvasti sitä söi. Tekisi mieli käydä syömässä ihan vertailun vuoksi sama ruoka Perryn tietämässä pelkästään Diziä tarjoilevassa paikassa. Ainakin kertomusten perusteella pitäisi olla herkullinen ruokalaji.


Lounaan jälkeen suuntasimme mattomuseoon. Mattomuseon rakennus on komeaa arkkitehtuuria. Ulkomuoto muistuttaa maton kutomisessa käytettyjä kangaspuita. Näyttelyssä on esillä niin melko uusia kuin todella vanhojakin mattoja. Hienoa näyttelyä vaivaa pieni nuhjuisuus ja osasta mattoja puuttui esittelytekstit, mutta ehdottomasti museo oli käymisen arvoinen.


Museon jälkeen taas puistoon. Museon vieressä on Laleh puisto, josta myös löytyy suihkuja ja komeita istutuksia sekä tietenkin urheiluvehkeet. Puistot eivät vielä ole parhaimmillaan vuodenajasta johtuen, mutta ruoho vihertää jo ja osa kukista kukkii.

Palasimme viiden maissa asunnolle ja aloimme valmistautua klo 22.00 lähtevään Shirazin koneeseen, kun alkoi tapahtua. Perry soitti, että meille on ilmoitettu väärä lentoaika ja kone lähteekin jo 19.00. Tuli kiire. Löimme kamat hätäisesti kasaan ja jäimme odottamaan Perryä. Pahin ruuhka-aika oli meneillään, joten alkoi olla varmaa ettemme ehtisi. Perryn tultua heivasimme laukut autoon ja ruuhkassa kohti kenttää. Alkumatka ruuhkaisilla kaduilla kesti aivan liian kauan ja saavuimme kentälle vasta seitsemän jälkeen, joten emme päässeet koneeseen. Kone oli tosin myöhässä, mutta emme tietenkään päässeet koneeseen porttien jo sulkeuduttua.

Siitä sitten alkoi uuden yhteyden metsästys. Perry kulki luukulta toiselle etsien uutta lentoa samalla soitellen sihteerille ja selvittäen junia, busseja ja vuokra-autoja. Reilun parin tunnin selvittelyn jälkeen kävi selväksi, ettemme pääsisi millään Shiraziin samana päivänä. Vuokra-auto olisi maksanut 500 $, eli aivan liian kallis; junia ei ollut ja kaikki lennot aivan tupaten täynnä. Kentällä kirjaimellisesti tapeltiin koneisiin pääsystä. Sitten piti keskittyä vahinkojen minimointiin ja plan-b:n löytämiseen. Matkatoimiston ollessa jo kiinni vaihtoehdot olivat vähissä ja edessä olisi extra päivä Teheranissa. Aamulla selvittely jatkui ja saimme lennot illaksi eli menetimme päivän Shirazissa. Menetetyn päivän lisäksi Perry päätti olla lähtemättä vain päiväksi, joten menetys oli monenkertainen.

Sotkun perimmäiseksi syyksi osoittautui muuttunut lentoaikataulu. Iranissa aikataulut voivat ilmeisesti vaihtua päivittäin. Meille ilmoitettu 22.00 lento oli muutettu aikaisemmaksi, mutta tieto ei tavoittanut meitä ajoissa. Aivan vastaavasti kävi uudelle lennolle. Eilisen tiedon mukaan lennon pitäisi lähteä 13.30 mutta se oli siirretty 20.30. Oppia ikä kaikki ja jatkossa tarkistamme lennot vähintään kerran päivässä…