Teheran – Kaspian meri (4.3.2010)

Heräsimme jo turhankin aikaisin, sillä kuljettajamme oli tilattu vasta 10.30:ksi. Hän oli kuitenkin paikalla jo ennen kymmentä, joten matkaan Kajar-Chalus –tielle pääsimme kerrankin etuajassa noin 10.15. Vettä satoi. Ja vuorilla lunta. Välillä näimme rutattuja autoja, mutta keli onneksi teki osan porukasta varovaiseksi ja matkaa taitettiin pääasiassa melko hissukseen.
Toki aina välillä joku kaheli ohitteli oikealta ja vasemmalta – varsinkin sen jälkeen kun oli laittanut lumiketjut pyöriin. Lumiketjut ehkä oli vähän liioittelua, mutta talvirenkaat olisi voinut paikoitellen olla ihan yes-juttu. Vuorilla siis satoi lunta ja näkyvyys oli harmittavan heikko. Nousimme vuorille noin 3 km korkeuteen ja lunta oli joka paikassa. Kirkkaalla ilmalla maisemat olisi varmaan ollut henkeäsalpaavia, nytkin ne näyttivät hyviltä. Vuorten toiselle puolelle päästyämme maisemat muuttuivat selvästi ja rinteet olivat vihreämpiä ja vehreämpiä kuin Teheranin puolella.

Hotelli Mahmudabadissa oli hyvä. Rannalla, isot huoneet ja siistit tilat. Laura jäi huoneeseen katsomaan lastenohjelmia ja me aikuiset kävimme rannalla kävelemässä. Satoi ja myrskysi. Illallinen jäi vähän vajaaksi kun Laura ja Hannu eivät koskaan saaneet ruokaansa, tosin lupasivat sitten, ettei kenenkään tarvinnut maksaa heidän sekoilujensa takia. Hotellin henkilökunnassa voisi olla joku, joka osaisi enemmän kuin kuusi sanaa englantia…