Shiraz – Yazd (27.2.2010)

Aamulla basaariin, tarkoituksena löytää Lauralle matkamuistoksi kivisylinteri, jossa on nuolenpääkirjoitusta (nk. Cyruksen sylinteri). Sylinteri löytyikin, mutta samalla Hannu päätyi ostamaan maton, Kilimin. Kilimit ovat kangaspuilla kudottuja mattoja, eikä niissä siis ole solmuja. Tässä maassa tinkiminen ei selvästikään kuulu niin olennaisesti kaupantekoon kuin joissain muissa maissa, vaan myyjän ilmoittama hinta on jo kohtuullinen. Koska kauppa on todella hiljaista eikä asiakkaita ole jonoksi asti, Hannu onnistui kuitenkin tinkimään matosta, pyyntä 190 $, maksettu 150 $.

Päivän (ensimmäinen) moskeija oli basaarien vieressä oleva Masjed-E Vakil, joka on Karim Khanin aloittama ja siis 1700-luvun lopulta. Moskeijan sisäpiha on valtava ja sen toisessa päässä on rukoushuone, jossa on 48 kierrekaiverrettua pylvästä. Matkaan päästiin puoli 11 aikoihin.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli puolilta päivin Pasargadaen ”kaupungissa”, jonne Cyrus Suuri perusti palatsialueensa noin 546 eKr. Raunioita on jäljellä vain nimeksi, mutta Cyrus Suuren hauta on säilynyt käsittämättömän hyvin. Hautakammio on sijoitettu kuuden kivikerroksen päälle ja se sai säilyä avaamattomana vuoteen 1864 saakka.

Lounas ”kaupungin” ainoassa ravintolassa ja taas matkaan. Vuoria, vuoria ja vuoria. Kunnes tuli aavikkoa. Ei ihan hiekka-aavikkoa, mutta tasaista hiekkakenttää, jossa kitukasvuiset puskat yrittävät säilyä hengissä. Iltapäivällä pysähdyimme Abarqu:n kaupunkiin, jossa ensin ihmettelimme valtavaa ”jäätaloa”. Jäätalo on kuin valtava kaivo, johon johdettiin vuorilta sulavaa vettä ”qanat:eja”, eli saviputkia, pitkiä. Talvella vesi jäätyi jäätaloon ja kesällä se suli hiljalleen, jolloin kylmää raikasta vettä johdettiin taas saviputkia pitkin eteenpäin. Vesi jaettiin sovittujen periaatteiden mukaisesti erillisten vedenjakajien toimesta, jotka sulkivat ja avasivat määräajoin eri alueille meneviä vesiputkia.

Abarqussa kävimme seuraavaksi ihmettelemässä maan vanhinta puuta, noin 4500 vuotta vanhaa sypressiä. Sypressin oksilla oli nauhoja, joiden tehtävä oli suojella aavikolle lähteneitä. Jameh-moskeija oli päivän toinen moskeija.
Yazdiin johtava tie on koko matkan hyvä, pääasiassa 4-kaistainen. Ruuhkaa ei ollut koko aikana, mutta poliisit olivat varsin aktiivisesti pitämässä ratsioita. Lähestyessämme Yazdia, ylitimme taas vuoret, tällä kertaa lumihuippuisiakin, joista korkein oli Mt Sir, 4074 m.

Yazdissa olimme kuuden jälkeen ja menimme suoraan hotellille. Hotellimme Mehr Traditional Hotel sijaitsi pienellä kujalla vanhassa kaupungissa. Päivä oli ollut taas pitkä ja varsinkin Laura oli sekä väsynyt että nälkäinen, joten söimme hotellissa ja Laura jäi hotellille kuuntelemaan äänikirjaa kun Heidi ja Hannu kävivät basaarissa ihmettelemässä kultakauppojen tarjontaa. Hotelli oli varsin kauniisti ja hyvällä maulla entisöity 250-vuotta vanha asuintalo, joka on Unescon suojeluksessa. Huone oli tarpeeksi suuri kolmelle, kylpyhuone valtava, vanhoilla esineillä ja kauniilla liinoilla koristeltu. Huoneissa on toimivat kaasutakat, jääkaappi, tv ja pieni kassakaappi. Myös yleiset tilat olivat erittäin siistit ja hyvin hoidetut ja palvelu toimi moitteettomasti.