Rosvopaistia

Aivan liian harvoin tulee nähtyä vaiva tehdä rosvopaistia.
Kuten aiemmin olen kertonyt pihallani on rosvopaistimonttu, jota tosiaan tulee käytettyä varsin harvoin. Toisaalta ihan ymmärrettävästi, sillä puuhaan menee koko päivä eikä hommaan viitsi alkaa ihan joka viikonloppu.
Nyt kuitenkin saimme paistia aikaiseksi. Kanssamme nauttimaan oli kutsuttu pari ystäväperhettä, joten tiedossa oli mukava sessio. Onneksi sää suosi, sillä rosvopaistin teko on mitä suurimmassa määrin ulkotapahtuma.

Mitens rosvopaistia sitten tehtiin meidän tapauksessa?
Homma alkoi aikaisin aamupäivällä kuopan lämmityksellä. Puita poltettiin reilut kolme tuntia ennen lihojen monttuun laittoa.
Monttua lämmitellessä Vaimo valmisteli pääosan esittäjää eli lampaanviulua (oikein ekolampaasta). Kalvot poistettiin ja liha maustettiin. Suolaaminen hoidettiin ruiskuttamalla edellisenä iltana lihaan suolavettä. Sivuosissa tässä showssa oli pala hirven ja poron paistia sekä statisteina erinäinen läjä juureksia.

Kaikki esiintyjä pakattiin huolellisesti rooliasuihinsa eli jokainen sai ylleen märkää leivinpaperia, foliota, märkää sanomalehteä ja jälleen foliota. Topakasti pakattuna olivat he siten valmiina astumaan monttuun.

Hieman yhden jälkeen montuun pääsi ensin lammas. Reilua tuntia myöhemmin seuraan liittyivät hirvi ja poro ja lopuksi vihannekset. Sen jälkeen montun päällä polteltiin tulta seuraavat 4-5 tuntia. Aikaa vievää ja puulle hupaa puuhaa…

Viimein päätimme julistaa nyytit kypsiksi ja nostimme tavarat montusta ulos. Paketteja avatessa meidät ympäröi suorastaan huumaavat tuoksut. Vaikka itse sanonkin kaikki oli onnistunut täydellisesti. Lihoissa ja kasviksissa oli nesteet tallella ja mikään ei ollut kuivunut tai palanut. Lammas irtosi luusta kunhan vain nosteli ja liha oli todella mehukasta.
Vaimo oli onnistunut maustamisessa yli odotusten ja oli ilo nähdä vieraiden nauttivan pöydän antimista.

Mitäs opimme ensi kerralle…

  • montuun ei kannata laittaa kuivaa paistia, siitä tulee entistäkin kuivempaa. Poropaisti ei ole hyvä monttuliha. Kasler tms. rasvainen liha toimisi paremmin.
  • tiukka paketointi on onnistumisen a ja o. Pysyy mehut sisällä.
  • perunat yms pienet kannattaa paketoida yhteen niin kestävät paremmin lämpöä. Yksittäispakatut uuniperunat olivat hieman kuivahtaneet.
  • Eipä oikeastaan muuta sillä muuten homma meni paremmin kuin elokuvissa :)

    [flickr-gallery mode=”photoset” photoset=”72157624989982887″]