Kesälomalla kulttuuria – Italia 14.-28.6.2009


Tänä vuonna matkasimme Italiaan kahdeksi viikoksi loman viettoon. Perinteinen tyttöjen matka jää tänä vuonna tekemättä ja sen sijaan tuli koko perheen matka Italiaan nauttimaan kulttuurista ja hyvästä ruuasta.
Neiti on pitkään kärttänyt päästä näkemään Pompeijin, Vesuviuksen ja Herculaneumin luettuaan em. paikoista joistakin seikkailukirjoista. Niinpä päätimme hyödyntää SAS:n matkamessutarjousta ja varasimme liput kesäksi saapasmaahan.

14.6.2009, sunnuntai; Matkaan

Matkaan lähdimme sunnuntaina 14.6.2009. Viljasen kuljetus kyyditsi meidät kentälle jo tuttuun tapaan luotettavasti ja turvallisesti (plop plop). Lento lähti ikävästi illalla yhdeksän aikoihin saapuakseen perille 23 maissa. Kone oli hieman myöhässä ja meitä jännitti miten käy vuokra-auton kanssa, kun vuokraamo menee 24.00 kiinni. Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin ja saimme alle Ford Focuksen. Muuten oikein hyvä auto, mutta kävi ilmi että ilmastointi ei oikein toiminut, joten jouduimme vaihtamaan sen Napolissa pari päivää myöhemmin.

Kentältä suuntasimme suoraan moottoritielle ja kohti vuokrakämppää Scaurin kaupungissa vajaa sata kilometriä Napolin pohjoispuolella. Yöllä matka taittui mukavasti, mutta perillä meinasi olla ongelmia löytää oikea asunto. Asiaa ei mitenkään helpottanut se, että Scaurissa on kolme samannimistä katua. Navigaattori oli tuonut meidät kyllä niistä oikealle, mutta kun oikeaa numeroa ei tuntunut löytyvän, kävimme tarkistamassa toisenkin. Tosin jo tässä vaiheessa saimme ensi tuntumaa meidän navigaattorin taipumukseen ohjata meidät ”oikotielle”. Tulimme nimittäin loppumatkan Scauriin mitä ihmeellisimpiä peltoteitä pitkin, mikä ei yön pimeydessä ollut mitenkään miellyttävä kokemus. Tämän saman ominaisuuden takia jouduimme jatkossakin moneen outoon paikkaan. Tosin monet näistä paikoista aiheuttivat paitsi hämmennystä, antoivat myös mahdollisuuden nähdä ja kokea paikkoja, mitkä olisivat jääneet väliin jos olisimme vain paahtaneet moottoriteitä pitkin.

Aikamme etsittyämme oli lopulta pakko soittaa apua vuokraisännältä, joka onneksi vastasi puhelimeen. Meidän asunnossa ei tietenkään ollut mitään numeroa ja asunto oli vielä pitkän puutarhakäytävän perällä, joten ilman ohjeita sitä ei olisi varmaankaan sinä yönä löytynyt.

Loppujen lopuksi pääsimme nukkumaan pieneen kotiimme ihmetellen, että mihinkähän sitä on tultu. Pimeässä paikka näytti varsin hurjalta, mutta aamun tullen tilanne parani huomattavasti.