23.2.2010 Teheranin vuoret ja Tajrish

Nukuimme pitkään. Perry oli jo aikaa lähtenyt töihin, kun viimein pääsimme ylös. Kauniin sään innoittamana päätimme suunnata vuorille. Huomiseksi ennusteet povasivat sateita, joten tänään on mentävä.
Aamutoimien jälkeen taksiin ja kohti Tochalin gondolihissin ala-asemaa. Tochal on Teheranin viereisillä vuorilla oleva laskettelukeskus. Gondolihissi nousee aina 3957m korkeuteen. Korkeus tekee keskuksesta varman lumen suhteen ja se on maailman neljänneksi korkeimmalla sijaitseva keskus. Gondolin matkalla on kaksi väliasemaa. Asemat on numeroitu hassusti 2,5 ja7(huippu).

Taksi jätti meidät parkkipaikan reunaan mutta kävi ilmi, että varsinainen ala-asema on vielä pari kilometriä kauempana vuoren rinteellä. Sinne olisi kyllä päässyt autolla, jos olisi tiennyt. Onneksi parkin ja ala-aseman välillä menee bussi, joten pääsimme sillä viimein perille ilma että tarvitsi kävellä kilometrikaupalla korkeassa ilmanalassa. Nousun huomasi jo selvästi ”rasituksena” eli ihan jo pelkkä kävely tuntui raskaalta. Lisäksi Heidin eilen teloma jalka vihoitteli, eikä kävelylenkki varmasti tekisi hyvää. Jalka teipattiin aamulla, jotta yleensä uskaltaisi lähteä matkaan.

Meille ei enää myyty lippua aivan ylös vaan joutuisimme jäämään puoliväliin, asema 5:lle. Jälkeenpäin selvisi, että viikolla yläasema lippuja ei myydä enää 12 jälkeen eli olimme myöhästyneet puolisen tuntia. Aina ei voi voittaa… Gondolit ovat kuuden hengen kuuppia. Ikkunat olivat valitettavan likaisia, joten matkalta ei oikein meinannut saada kuvia. Hissi seurailee rinteen muotoja, joten välillä mentiin ylös ja välistä vähän matkaa alas. Varsin vaikuttava matka. Alarinteet olivat jo sulia ja lunta alkoi olla vasta asema 5 yläpuolella. Asema 5 on noin 2500 metrissä.

Näkymät olivat komeat puolivälistäkin, joten nautimme täysin rinnoin raittiista vuori-ilmasta ja mahtavista vuorimaisemista. Paikalla oli useampia koululaisryhmiä, osa lumisotasilla, osa pyllymäessä ja loput eväiden kimpussa.

Kuljeksimme ympäriinsä hissiasema ympäristössä ja katselimme aikamme maisemia. Kuviakin otettiin kiitettävästi. Noin tunnin palloilun jälkeen päätimme palata alas ja lounaalle. Kävelimme kadun varteen ja kohdalle sattui heti vapaa taksi. Hyppäsimme kyytiin ja suuntasimme Tajriksen aukiolle. Siellä pitäisi olla kauppoja, ravintoloita ja hyväksi kehuttu jäätelöbaari. Alhaalla meitä tuli taas vastaan saastesumu ja harmaa taivas.

Aukio ja sen ympäristö olikin selvästi vilkas. Ihmisiä ja autoja kuhisi joka suuntaan. Aukiolta lähtevien katujen varret olivat täynnä kauppoja ja ravintoloita. Istutuksia oli runsaasti ja voikin kuvitella miten kaunis alue olisi keväällä kukkien kukkiessa. Etsimme tuon kehutun jäätelöbaarin, joka tosin ei meiltä saanut kovinkaan korkeita pisteitä. Ehkä tunnelma olisi toinen kesä kuumalla. Poikkesimme myös pariin nahkakauppaan ja matkaan tarttui pari kunnon nahkavyötä.

Aikamme ihmeteltyämme päätimme ottaa linja-auton kotiin. Aukion laidassa on bussiasema, josta neuvojen avulla pääsimme oikeaan linja-autoon. Lippua meillä ei ollut, kun tietomme mukaan matka maksetaan lähtiessä. Bussi oli täysi ja kuuma ja meidän matka loppui lyhyeen Lauran alkaessa voida pahoin. Ryntäsimme ulos seuraavalla pysäkillä takaovista, joten matka jäi maksamatta. Hetken toipumisen jälkeen nappasimme taksin kotiin.

Perryn tultua töistä menimme syömään erääseen hänen kantapaikoistaan eli läheiseen pitsa-pasta paikkaan. Nautimme suosituksen mukaan kana-herkkusieni pastaa ja hyvää oli eikä mennyt myöhään.