Kulttuuri viikonloppu

vkl1_01Oli pitkästä aikaa oikein kunnon kulttuuripainotteinen viikonloppu. Tosin esitykset eivät täysin vastanneet odotuksia mutta plussan puolelle jäätiin.
Perjantaina riensimme keskustaan Taiteiden Yöhön katsomaan Plasticiens Volants: Perle esitystä. Perle eli helmi oli tarina hyvästä ja pahasta ja kauniista helmestä, jonka kaikki halusivat. Esiintyjinä ryhmällä on suuret merenelävien muotoiset ilmapallot. Katsoimme esitystä Senaatin torin portailta mutta ehkä se olisi ollut hienompi suoraan alhaalta torilta katsottuna. Eipä sillä olihan se hieno mutta siitä miten sitä hehkutettiin etukäteen olisi luullut näkevänsä jotain aivan ihmeellistä mutta se olikin vain hieno.

vkl1_02vkl1_03vkl1_04vkl1_05vkl1_06Perjantaina riensimme keskustaan Taiteiden Yöhön katsomaan Plasticiens Volants: Perle esitystä. Perle eli helmi oli tarina hyvästä ja pahasta ja kauniista helmestä, jonka kaikki halusivat. Esiintyjinä ryhmällä on suuret merenelävien muotoiset ilmapallot. Katsoimme esitystä Senaatin torin portailta mutta ehkä se olisi ollut hienompi suoraan alhaalta torilta katsottuna. Eipä sillä olihan se hieno mutta siitä miten sitä hehkutettiin etukäteen olisi luullut näkevänsä jotain aivan ihmeellistä mutta se olikin vain hieno.

rocktheballetLauantaina kulttuurinautinnot jatkuivat: ”Rock the Ballet

Rock The Ballet on yhdeksän tanssijan show, jossa ovat käytössä monet tanssityylit ja musiikinlajit Sinatrasta James Brownin kautta chansoniin. Ryhmän koreografi ja perustaja Rasta Thomas, 27, herätti huomiota voittamalla kymmenen vuotta sitten arvostetun Jacksonin balettikilpailun Yhdysvalloissa. Ikänsä puolesta tuolloin 16-vuotias Thomas olisi kuulunut juniorisarjaan, mutta hän osallistui seniorisarjaan parempien palkintojen takia. Ihmelapseksikin kehuttu Thomas tanssi jo 12-vuotiaana Kirov-baletin tähtien kanssa. Virtuoosimaiseksi ylistetty Rock The Ballet -show saapuu Suomeen nyt ensimmäistä kertaa.

Näin esitystä hehkutettiin Hesarissa mutta jos katsotte keskusteluja niin enemmän tuli risuja kuin ruusuja ja olen risujen kannalla. Tanssijat tanssivat epätasaisesti, ilmeisesti Suomeen oli lähetetty b-tiimi ja esitys sinänsä oli lähinnä pitkästyttävä, kuin katsoisi musiikkivideoita. Esityksessä ei ole mitään tarinaa, joten laulut ovat vain tanssittuja pätkiä.
Ja kuten eräs keskustelija sanoi laulut eivät oikein rokkia olleet vaan lähinnä diskohittejä menneilä vuosilta. Ilman paitaa piti tietty tanssia kuin paraskin Hunks-ryhmä, joten sekin oli vähän hoh hoijaa…

vkl1_07Sunnuntaille ladattiin siis kovasti odotuksia kahden edellisen esityksen alisuoriutumisen jälkeen. Ohjelmassa oli huvila-teltta ja siellä Maija Vilkkumaan päiväkonsertti. Päivä siksi, että Neitikin pääsisi mukaan. Minun kohdalla odotukset täyttyivät huomattavasti paremmin kuin edellisissä esityksissä mutta Neidistä en ole ihan niin varma. Hän kun ei oikeasti tunne kuin pari kappaletta, joten suurin osa keikan kappaleista oli hänelle tuntemattomia ja siksi ehkä hieman outoja. Uskon kuitenkin että kokemus oli mukava ja Maija sai uuden hieman innokkaamman fanin. Esitys oli leppoisa ja yhtye huomioi hienosti yleisössä olevat lapset. Äänen voimakkuus oli kohdallaan ja Maija jutteli paljon kertoen lauluistaan ja laulajana olemisesta. Kaikenkaikkiaan mukava konsertti ja hyvä päätös kulttuuriputkelle.

Tähän vielä videon pätkä ”ei” alkutahdeista, joka konsertissa esitettiin erikoisena piano-versiona.