Istanbulissa

SatamassaRavintolaAlkupalojaPääruokiaKahvitAuringonlaskuTyöt veivät pitkästä aikaa Istanbuliin. Kokoonnuimme puolivuotiseen ryhmätapaamiseen muistelemaan miltä hajallaan istuvan ryhmän jäsenet näyttävät.
Matka oli varsin tyypillinen työreissu eli hotellin ja toimiston väliä mentiin mutta tällä kertaa katsoin Istanbulia jotenkin uusin silmin luettuani Mika Waltarin Mikael Hakimin, joka pääasiassa tapahtuu Istanbulissa. Väistämättä mieleen muistui Waltarin elävät kertomukset satojen vuosien takaisesta elämänmenosta.
Toisena iltana oli tarkoitus mennä syömään Istanbulin edustalla olevilla Prinssi saarilla sijaitsevaan ravintolaan. Laiva matka olisi kestänyt noin tunnin ja siinä olisi voinut ihastella Istanbulia mereltä päin. Aasian puolella kun oltiin niin voinee kai sanoa, että Allah oli eri mieltä ja nosti päivän aikana kunnon syysmyrskyn. Marmaran merellä löi kolmemetriset aallot ja kaikki laivat pysyivät satamissa. Niimpä jouduimme turvautumaan b-vaihtoehtoon.
Koska laivaliikenteen pysähtyminen selvisi meille vasta satamassa, joduimme improvisoimaan. Paikalliset kollegat valitsivat sataman lähellä olevan hyväksi tiedetyn kalaravintolan ”Capari”.
Kalaa olikin tarjolla jos jonkinlaista ja monella tavalla valmistettuna. Kuvissa näkyviltä tarjottimilta valitsimme alkupaloja ja myös oman pääruokamme. Jälkkäriksi tuli turkkilaiseen tapaan jonkin äkkimakea, taisi olla hillotuja hedelmiä ja päällä kermavaahtoa ja tietenkin turkkilaista kahvia. Tällä kertaa niin hienosti tarjoiltuna, että piti oikein kuva ottaa kupista.
Menetetyn laivamatkan sijaan näimme kuitenkin edes kunnon auringonlaskun, joka värjäsi taivaan tulipunaiseksi.
Paluumatkasta vielä pakko kertoa, kuinka meinasimme jäädä koneesta. Otimme hotellilta pikkubussin kentälle ja onneksi tulimme lähteneeksi todella ajoissa. Jostain käsittämättömästä syystä kuski ajoin autollisen ulkomaalaisia kotimaan lentokentälle, joka on about 40km aivan väärään suuntaan Istanbulista. Kansainvälinen kenttä on samaverran kaupungin vastakkaisella puolella. Euroopan puolelle päästäkseen piti ylittää salmen yli menevä silta aamuruuhkan ollessa pahimmillaan. Siltojen kohdalla liikkenne kasautuu kilometrien pituisiksi jonoiksi, joten autossa ei oikein hymyt olleet herkässä, kun jännitimme koneeseen ehtimistä. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ehdimme kuin ehdimmekin ”sopivasti” tasa tuntia ennen kentälle ja portilla olimme juuri, kun bussit olivat lähdössä. Taydellinen ajoitus :)