Hapansilakkaa ja muutakin

Urheilusukeltajat järjestivät Villingissä ”Silakkafestarit”
Päivä oli toiminnallinen kokkauspäivä, jonka teemana ovat tietenkin erilaiset silakkaruuat. Näitä herkkujahan tulee harvemmin kotona tehtyä tuoksuhaittojen vuoksi ja vaarana onkin, että myös taidot niiden valmistamiseen häviävät aikaa myöten.
Päivän hengellisenä ja kokkauksellisena johtana toimi Mikael ”Elli” Eskman. Elli toimi kokkauksen johtajana ja osallistujat valmistavat itse muonat ruokalistan mukaan. Paikalle oli saapunut parikymmentä kalaruuanystävää (Suurin osa varmaankin hapansilakan innoittamana).
Kokkaukseen käytiin Ellin ohjeistuksen alaisena ja valmista alkoi tulla varsin ripeään tahtiin.

Ruokalista oli seuraava:
Alkupalat
– savusilakkasalaatti (savusilakkaa, keitettyjä munia, tilliä, paprikaa, punasipulia ja viinietikkaa)
– silakkatartar (silakkaa, smetanaa, punasipulia, tilliä, ruohosipulia)
– sinappi-valkosipulisilakat (graavia silakkaa sinappi-valkosipulikastikkeessa)
– saksalainen perunasalaatti (perunaa, dijonsinappia, punasipulia, kurkkua, kaprista, öljyä, viinietikkaa)

Lämmin ruoka
– halstrattua silakkaa
– silakkapihvejä
– paistettua silakkaa
– savustettua silakkaa
– perunamuussia
– keitettyjä perunoita
– isoäidin kurkkuja
– sitruunaa
– jugurttikastiketta (jugurttia, sitruunaa, kaprista, tilliä, ruohosipulia, dijonsinappia)

Lisämenu uhkarohkeille
– hapansilakkamaistajaiset

Sään suosiessa aamun tihkun muututtua auringonpaisteeksi oli ruuanlaiton lomassa aikaa käydä sienessä tai muuten vaan nauttia kauniista syyspäivästä. Alkuiltapäivästä käytiin pöytään, joka notkui silakkaherkkuja. Kuten listasta näkyy maisteltavaa riitti ja hyvin maistui. Kuusi kiloa silakoita katosi nopeasti parempiin suihin sen verran nälkä oli jo ehtinyt itsekullekkin tulla.
Kiitos järjestäjille mukavasta herkkuhetkestä!

Alla video hapansilakka purkin avaamisesta. Video sisältää lievää väkivaltaa ja voimakasta kielenkäyttöä ja ei siksi sovi perheen pienempien katsottavaksi ;)

Millaista se sitten oli? Pitihän sitä tietysti maistaa ja pakko sanoa, että olihan pahaa. Ei niin pahaa kuin hajusta voisi päätellä mutta ei hapasilakkaa voi hyväksi sanoa parhaalla tahdollakaan. Olomuoto on kuin puolimädältä kalalta voi olettaa: pehmeä, lähes geelimäinen. Kala hajoaa aivan mössöksi sitä käsitellessä, joten leivälle saatiin pieniä riekaleita. Silakkahan syödään leivä, perunan ja omenahillon kera. Jälkimaku on voimakas ja säilyy pitkään. Röyhtäisy palauttaa maun vielä tuntien päästä. En suosittele.
Hapansilakka Wikipediassa: Linkki uuteen ikkunaan

Ja kuvia tapahtumasta
[flickr-gallery mode=”photoset” photoset=”72157625118784636″]

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.