Tiistai 8.7.2008. Pilvetön taivas, aurinko paistoi, todella lämpimän tuntuinen aamu, teltassa kuuma kuin saunassa. Aamutoimet ja matkaan klo 9.30 – suuntana Kebnen valloitus. Hannu oli köysistön ykkösenä ja eteni kuin höyryjuna, tasaisella ja vakaalla mutta sopivalla tahdilla. Ladyline oli Jukkiksen johdolla lähtenyt tuntia meitä ennen liikkeelle ja saimme heidät kiinni Halspassetin rinteessä. Tosin he kirivät itsensä rinteen päälle ennen meitä kun vielä kuljettelimme varmistuksia takaa Hannulle. Hannulta varmistusten teko sujui reippaasti, Heidiltä sen sijaan niiden ylössaanti kesti välillä kauemmin. Varsinkin deadmanit olivat pureutuneet syvälle ja tiukkaan lumeen, joten ne eivät enää vetäisemällä nousseet vaan ne piti kaivaa ylös. Kojootit olivat helpompia.
Jukkis ja tytöt päästivät meidät ensin kiipeämisosuudelle ja lähdimme jääraudat jalassa kapuamaan kallioseinämää ylös. Aluksi jääraudat tuntuivat olevan tiellä eikä niihin meinannut luottaa. Sen jälkeen kun rautojen etupiikeillä oli pari kertaa seissyt jossain kallionkolossa ne alkoivat tuntua toimivilta kapistuksilta myös kiipeämisessä. Välillä olimme paikoissa joissa olisi päässyt suihkuun kun lumi ylhäällä suli ja tippui suihkuna alas niskaamme. Välillä taas oli kuivaa kalliota, sitten taas lumen peittämää kalliota. Ei kuitenkaan vaikeaa – mitä nyt pari camua oli pureutunut niin kallion koloihin kiinni, että Heidillä oli työmaata niidenkin irrottamisessa. Kalliorinteen jälkeen päästiin taas tarpomaan lumella. Oli lämmintä, upeat maisemat, todella hyvä fiilis.
Nordtoppenilla pidimme lounastauon ja siellä oli ryhmä ruotsalaisia, jotka olivat paikallisoppaan kanssa lähteneet ”turistipolkua” pitkin huipulle ja jatkaneet vielä Nordtoppenille kapeaa harjannetta pitkin. Oli heillä kypärät ja köysi, mutta kyllä varustus ja liikkuminen oli huomattavasti alkeellisempaa ja huolettomampaa kuin meidän. Nordtoppenin (2097 m) ja Sydtoppenin (2114 m, joka on siis Kebnekaisen huippu) välillä on hyvin kapea harjanne, jossa on syytä liikkua kieli keskellä suuta. Toisella puolella oli suuria lumilippoja, joten niiden päälle ei ollut mitään asiaa, toiselle puolelle taas oli suoraa pudotusta – alas asti. Huipulla oli ”turisteja” lenkkareissa, vaelluskengissä, kumisaappaissa, shorteissa, hameissa, havaiji-paidoissa, ilman paitoja… Porukkaa paineli edes takaisin ja kauhistelimme heidän menoaan ja oloaan huipulla. Itse he eivät varmaan ymmärtäneet liikkuvansa melkoisen vaarallisella paikalla, joka olisi vaatinut huomattavasti rauhallisempaa ja harkitumpaa olemista ja toistensa ohittamista.
Huipulta laskeuduimme turistien mukana Toppstuganille, josta erkanimme ja laskeuduimme Björlings Glaciärille. Laskeutumiseen oli viritetty vaijerivarmistus ja apuköysiä sen jälkeen kun paikallinen kiipeilyopas oli tippunut alas ja kuollut. Sinänsä reitti ei ollut vaikea laskeutua ja varsinkin kun oli vaijerissa kiinni, uskalsi hyvin laskeutua ”kiipeilemällä”, ei vaijerin tai köysistön avulla. Heidi ainakin hehkutti alastulon ihanuutta sen verran, että Juhakin kommentoi uuden kiipeilykärpäsen purreen… Aivan fantastisen päivän lopuksi Juha keksi ”pudota” railoon aivan leirimme edustalla.
Hannu ja Pirjo pääsivät melko pian taljan tekoon, mutta Satu ja Heidi makasivat urheilupaidoissaan lumessa seuraavat 27 min ja olivat kohtalaisen syväjäässä kun kuvitteellinen tilanne saatiin lopulta selvitettyä, eli Z-talja toimimaan. Sen jälkeen kaikille oli selvää, että taljan rakentamista on vielä harjoiteltava ja toimintaa nopeutettava! Leiriin palasimme 20.30, joten 11 tuntia saimme taas nauttia upeista kokemuksista.
Heti leiriin saavuttuamme Juha kuuli muilta kouluttajilta ja kertoi meille, että päivän aikana oli sattunut onnettomuus, joka oli johtanut yhden kurssilaisen evakuointiin. Köysistön oli ollut tarkoitus lähteä nousemaan leirin puolelta Nipelle ja camua kiinnittäessä yksi kurssilainen oli saanut ”syliinsä” liuskekiven. Mies oli päässyt perääntymään muuten, mutta kivi tippui jalkaterälle. Jalka oli lastoitettu, mies peitelty makuupussiin ja avaruushuopaan ahkioon ja helikopteri oli hakenut hänet sairaalaan. Myöhemmin kuulimme, että jalka leikattiin 2 kertaa saman viikon aikana Ruotsissa ja Suomessa odotti vielä ainakin yksi leikkaus sen jälkeen kun hänet oli kuljetettu ambulanssikoneella Tampereelle. Puolikurssijuhlan kunniaksi päätimme paistaa lettuja koko köysistölle, joten ahtauduimme kaikki telttaamme syömään pannukakuiksi muuttuneita lettuja ja juomaan punaviiniä ja teetä. Innokkaimmat lähtivät muun porukan sekaan ulos jatkoille, me kömmimme makuupusseihin, tungimme korvatulpat korviin, silmälaput silmille ja saimme makeat unet.
Kuvat
Kebnekaise, 5. pvä
Edellinen posti: Kebnekaise, 6. pvä
Seuraava posti: Kebnekaise, 4. pvä
English 
Suomi