Umpihankilenkkeilyä

Olimme kaiman kanssa päättäneet tehdä jo perinteiseksi muodostuneen pitkän sauvakävelyn sunnuntaiaamuna. Nousin urheasti kahdeksalta aamupalalle edellisillan pikkujoulun painaessa silmäluomia kiinni. Yllätys oli melkoinen, kun maata koristi 10cm lumikerros ja lisää tuli taivaan täydeltä. Siinä vaiheessa aloin jo hieman epäillä lenkin mielekkyyttä.

Lumentulo kuitenkin väheni ja alkoi muuttua hieman jo vedeksi, joten päätimme lähteä joka tapauksessa. Itseasiassa lumi ei suoranaisesti haitannut matkantekoa mutta rasitus oli aivan eri luokkaan kuin puhtaalla tiellä. Mitään ei ollut vielä aurattu, joten etenimme 10cm suvilumessa. Vauhti oli reilusti hitaampi kuin normaalisti mutta syke oli silti korkealla, kertoen tarpomisen rasittavuudesta. Yllättävää kyllä lumi tasoitti meidän sykelukemia. Normaalisti minulla on 10-15 iskua korkeampi syke mutta nyt ero oli jopa reilusti alle 10. Ilmeisesti minun pitkät jalat tekivät lumessa etenemisen helpommaksi. Matkalla annoimme kuitenkin sen verran periksi, että suunitellun 12km sijasta teimme vain 8km lenkin. Illalla joogan jälkeen sitten tiesikin urheilleensa. Unta ei tosiaankaan tarvinnut houkutella.

Jätä kommentti