Kyllä ei juoksu kulje

Jos lie tähänkään asti kulkenut mutta eilen ei senkään vertaa. Liekkö lauantain 12km sauvakävely vienyt mehut mutta syystä tai toisesta eilinen lenkki oli yhtä urheilun tuskaa.
Jotenkin tuntuu, että juoksu-uran alussa tapahtui se klassinen pikainen kehitys ja sen jälkeen on junnattu paikallaan tai jopa taannuttu. Varsinkin syksyisen vaelluksen jälkeen on juokseminen tuntunut jotenkin paljon vaikeammalta. Mahtoivat vähäiset lihakset tottua hitaaseen puurtamiseen ja nyt takaisin juoksemaan oppiminen tuntuu vievän aikaa.

Lauantaina kävin tosiaan kaverin kanssa 12km sauvakävely lenkillä. Aikaa meni tasan kaksi tuntia, kun kiersimme Luukin pidemmän pururata lenkin. Hyvä lenkki vaikka ilma olikin tuhruinen. Sai mennä ihan rauhassa sillä muut ulkoilijat olivat todella harvassa. sielläkin oli samaa eli sykket nuosivat ylämäkiin varsin reilusti mutta toisaalta kyllä laskivat tasaisella. Lenkin jälkeen oli kyllä väsy ja rasitus tuntui jaloissa.

Maanantaina päätin juosta vakio kierroksen kotoa Luukkin kautta Shellille ja takaisin. Jo pihasta lähtiessä huomasi miten raskaasti jalka noustee mutta ajattelin, että on hyvä käydä verryttelemässä lauantain sauvakävelyn jälkeen. Oli sitten syynä ihan mikä tahansa niin raskasta oli. Sykkeet nousivat jo juoksemisen ajattelemisesta yli 150, joten lähinnä tuli käveltyä ja suurimmissa alamäissä pystyi ottamaan jokusen juoksuaskeleen. Tasaisellakin syke pyöri 145 paremmalla puolella, joten ei niin hitaassti oikeasti voi juosta kuin olisi pitänyt. Vauhti oli reilusti yli 8,5min/km, joten mikäli paikalle olisi sattunut mummeli rollaattorillaan olisi hän pyyhkäissyt leikiten ohi. Mahtoi olla säälittävän näköistä kun iso mies yrittää ottaa juoksuaskelia ryömintänopeudessa… noh, ehkä loppuviikosta taas jaksaa kunhan käy Oslossa lepäämässä.

Jätä kommentti