Juoksemisen autuudesta

Pari kuukautta juoksentelua on nyt takana ja pakko myöntää, että kehitystä on tapahtunut. Nykyään pystyy hölköttelemään tunnin yhteenmenoon (~7km) mikä vielä pari kuukautta sitten tuntui täysin utopistiselta.
Pyrin noudattamaan tiukasti sykerajoja, sillä uskon niiden noudattamisen edistävän harjoittelua. Palautuminen lenkistä on nopeampaa kun sykkeet ovat pysyneet sovituissa rajoissa. Sehän on toisaalta itsestään selvää, sillä silloin rasitus ei ole noussut liian korkeaksi. Jonkun mielestä rasitus ei silloin ole riittävä mutta itse uskon rajojen voimaan.

Tänään lenkki oli varsin tuskaista. Pitäisi kaikenkukkuraksi olla kevyt viikko eli kolme puolentunnin lenkkiä. Taidan tehdä sen viimeisen vaikka sauvakävellen, niin hankalalta juoksu tänään tuntui. Venyttely on varmasti ollut puutteellista ja lihakset eivät tunnu ehtivän palautua.
Kuumuus varmasti ottaa osansa mutta siitäkin huolimatta tällä viikolla on ollut takkuista. Helle ja kova kosteus varmaan…ja väärä voitelu. Hyviä syitä ottaa rennommin.

Jätä kommentti