Jäätikkökurssilla

Viikonlopun kurssi toimii esittelynä ja tuntumanantajana varsinaiselle jäätikkökursille, joka on viikon tapahtuma Ruotsissa, Kebnekaisen jäätiköllä.

Kurssi pidetään Olhavalla, Repoveden kansallispuistossa. Kurssi kestää lauantaiaamusta sunnuntai iltapäivään.

Lähtö kurssille tapahtui kuuden maissa lauantaiaamuna. Perille piti päästä yhdeksäksi, joten paras lähteä aijoissa. Koukkasimme matkalta mukaan Vesan, joka jakoi teltan kanssamme. Matkassa ei mitään ihmeellistä. Tiet on hyvät ja reitti selkeä. Saavuimme Repoveden opastukeskukselle sopivasti ennen yhdeksää. Kurssi alkoi teoria tunneilla mm varusteista, jäätiköistä ym tarpeellisesta perustiedosta.

Lounaan jälkeen siirryimme maastoon. Autot vietiin Saarijärven parkkipaikalle, josta oli noin 3km kävely varsinaiselle leiri/harjoittelualueelle. Porukka jaettiin kuuteen ryhmään ja vastaavasti harjoittelu oli jaettu kuuteen eri rastiin. Rastit olivat: köysistön muodostaminen, jääseinämän nousu, jyrkän lumirinteen nouseminen, kallioseinämän nousu, railosta pelastautuminen ja laskeutuminen. Osa rasteista vaatii mielikuvitusta, sillä esim self arrest eli itsensä pysäyttäminen jos lähtee luisuun, tehtiin pyllymäkeä laskemalla. Siinäkin tosin huomasi miten vauhti kiihtyi jo parin metrin matkalla. Voi vain kuvitella miten vauhtia tulee, jos kaatuisi oikealla jäätiköllä, jyrkässä rinteessä.

Leiri tehtiin kallioiden juurella olevaan niemeen. Sinne nousikin melkoinen telttakylä. Edustettuina oli lähes kaikki tunnetut vaellusteltat ja mallit. Yleisesti näytti porukoilla olevan varsin asiallisia varusteita. Illalla istuttiin jonkin aikaa nuotiokatoksella nauttimassa pakolliset leirimakkarat. Kateellisena seurasimme kuinka kanssa kurssilainen kokkaili neulamuikkuja valurautapannulla. Meillä on selvästi vielä oppimista retkiruokailusta…naapuriteltan pojat tekivät jälkiruuaksi paistettuja banaaneja suklaakastikkeella…vedä siinä sitten pirkka pussi pastaa, kun hieman raaksi jäänet makaronit rusahtelevat hampaissa…

Nukkumaan siirryimme ajoissa heti yhdeksän jälkeen, sillä kurssin ohjelmaan kuului myös nk. alppistartin harjoittelu. Vuorilla on usein tarpeen lähteä liikkeelle aamuyöstä, ennenkuin aurinko sulattaa rinteet. Niimpä meilläkin oli herätys 04:30 ja ensimmäinen rasti 06:00. Killalle ominaiseen tyyliin ajat olivat tarkkoja ja rasteilla oli syytä olla ajoissa.

Puolitoista tuntia ei ollut mitenkään liioittelua, sillä aamutoimiin vedensulatteluineen menee yllättävästi aikaa. Ehdimme juuri ja juuri saada pakolliset tehtyä ja vielä jäi pari termosta täyttämättä ennen ensimmäisiä rasteja.

Sää molempina päivinä oli pilvinen, lämpö nollan pinnassa. Teltassa tarkeni hyvin. Talvimakuupusseilla varustautuneet Heidi ja Vesa valittelivat kuumuutta mutta itse nukuin hyvin kahden ohuemman pussin yhdistelmällä.

Tavaraa leirille rahtasimme rinkalla ja ahkiolla. Ahkio mahdollisti kaikenlaisen ylimääräisen kuljettamisen, joten tavaraa oli enemmän kuin riittävästi. Toisaalta rutiinin puuttuessa varautuu kaikkeen, joten tavaraa vaan kertyy. Talvipussit vievät todella paljon tilaa, samoin tupla makuualustat. Toisaalta on lähes sama leiriytyykö yöksi vai viikoksi, tavaraa on lähes yhtä paljon. Vain ruokaa tulisi tietty huomattavasti lisää.

1 Comment

Join the discussion and tell us your opinion.

Kebnekaise kutsuu :) — hannuonline.com
heinäkuu 04, 2008 at 08:07 AM

[…] Toissa talvena osallistuimme Laskuvarjojääkärikillan järjestämälle viikonloppu kurssille, Olhavalla. Tämä kurssi toimi valmennusjaksona nyt edessä olevalle Kebnekaisen vaellukselle. Viime kesänä […]

Jätä kommentti