Isät ja lapset Vaakkoilla

Perinteinen Isä ja lapset -retki suuntautui tänä vuonna Vaakkoin ulkoilualueelle. Saamamme vihjeen perusteella odotetavissa olisi hyvä laavu kaunilla ja rauhallisella paikalla. Tämä osottautuikin suurimmalta osin todeksi.

Vaakkoin aluen on Nuuksion rinnalla toisella puolella Vihdin tietä, joten meiltä oli varsin lyhyt matka lähtöpisteeseen. Alue ei ole suuren suuri, joten käveltävää kertyi vain kolmisen kilometriä suuntaansa. Lauantaina sää suosi ja matka taittui kauniissa syyssäässä. Alkumatkasta meitä saatelivat vaimo ja koira, joten matka sujui iloisessa ryhmässä. Hylkäsimme kuitenkin pian saatajamme, sillä Isät ja lapset -retkelle ei huolita vaimoja eikä koiria. Koiraa toisin voisi harkita jatkossa… (juttu jatkuu painamalla tuosta alta ”lue lisää” tekstiä.)

Matka jatkui kahdestaan, sillä toinen osa seuruettamme tuli hieman meidän perässä päällekäisen syntymäpäiväjuhlan viivästyttämänä. Hirvikärpasiä ei ollut odotuksiemme vastaisesti kovinkaan montaa. Nuuksion puolella niitä oli ollut kuulemma todella paljon, mutta me onneksi säästyimme enimmiltä.

Perille päästyämme meidät yllätti pieni sadekuuro, mutta se ei laavulla paljon haitannut. Laavulla oli myös muita retkeläisiä, mutta vain päiväseltään käymässä, joten saimme yöpyä ihan omalla porukalla. Valitsimme teltalle hyvän paikan ja pystyttämisen jälkeen jäimme odottelemaan loppuporukkaa, joka saapuikin pian. Iltapäivä ja ilta kului retkiaskareiden, kuten ruuanlaiton, majoittumisen yms. välttämättömän lisäksi mm. keihäiden ja miekkojen valmistelussa. Nukkumaan kävimme kunnon retkeilijöiden tapaan ajoissa herätäksemme virkeinä aamuun. Näin teoriassa, mutta kaikilla muilla paitsi Lauralla oli ollut kylmä yöllä, joten nukkumisesta ei meinannut tulla mitään. Käytännössä +5 asteeseen luokiteltu kesäpussi ei riitä läheskään jos lämpötila laskee lähelle nollaa. Fakta, minkä saimme karvaasti kantapään kautta kokea.

Aamu aukeni sateisena. Sade alkoi ropotella teltan kattoa siinä viiden aikoihin ja sitä sitten jatkui lähes puolille päivin. Aamupala oli kuitenkin mukava nauttia laavun suojissa nuotion lämmittäessä. Odottelimme aikamme sateen taukoamista ja tauon tultua suuntasimme takaisin autolle. Paluumatka selvittiin ilman sadetta, mutta puista tippui sen verran vettä, että sadekamat olivat tarpeen.

Kokonaisuudessaan matka sujui kommelluksitta. Tappioiksi kirjataan yksi rikkoutunut UV-suodatin ja puhki puukotettu ilmatäytteinen makuualusta. Kuvat löytyvät galleriasta. Jos joku ihmettelee mikä sitten ei ollut odotustemme mukaista, niin yön hiljaisuudessa Vihdin tien autot kuuluvat melko selvästi ja lisäksi lentokoneita lentää alueen yli varsin kuuluvasti. Luonto ja laavu sitä vastoin jopa ylittivät odotuksemme.

Matkaa kuvannee mitä parhaiten Jesperin laavun vieraskirjaan kirjoittama tarina. Pojalta löytyy draaman tajua vähintääkin riittävästi.

2.9.2007

Täällä olemme hirvikärpästen uhreina. Rankkasade. Teemme puusta keihäitä ja miekkoja tulessa ja hankaamme niitä kiveen ja kovennamme vedessä. Yö oli tuskainen. Nukahdimme vasta ilta yöstä. Heräisin noin 4:00 teltassa kaikki paikat jäykkinä. Aloin tehdä tulta ja se ei syttynyt. Lopulta se syttyi mutta rankkasade sammutti sen. Hain isän ja isä sytytti tulen. Tässä kirjoittelen 12 maissa, kun olen lähtemässä rankkasateeseen.

Jätä kommentti