Popi sairastaa

Pian tuon ”Popi 9 viikkoa” -kirjoituksen jälkeen aloimme kiinnittää huomioita siihen, että Popi rapsuttaa itseään käytännössä koko ajan. Aikamme tilannetta seurattuamme päättelimme, ettei se ollut enään normaalia.

Karva alkoi harveta ja koira rapsutti itsensä verille. Kun koiraa kosketti se laukaisi välittömän rapsutuksen. Popi kuitenkin nukkui rauhallisesti melko pitkiäkin pätkiä, mikä johti väärään arvioon tilanteen vakavuudesta.

Soitimme viimein lääkärille, joka määräsi välittömästi antibioottikuurin. Lääkkeitä syötettiin viikon verran, mutta tilanne vain paheni. Ihoon ilmestyi värimuutoksia, eli se tummeni ja karva väheni entisestään. Rikkoutuneet ihokohdat alkoivat verestää. Koira oli muutenkin huonokuntoinen, laiha ja heikko. Oli korkea aika mennä uudestaan lääkärin puheille.

Raapenäytteet eivät paljastaneet vieläkään punkkeja, kuten ei ensimmäiselläkään kerralla. Madotukset oli tehty, joten loistenkaan emme uskoneet kiusaavan Popia. Todennäköisin diagnoosi oli siten harvinaisen nuorena alkanut ruoka-aineallergia ja varsin voimakas sellainen.

Popista otettiin verikoe maksa- yms. arvojen selvittämiseksi, jotta tiedettiin voidaanko alkaa antaa kortisonia. Tuloksia odotellessa vanha penturuoka vaihdettiin allergiaevääseen (peura-peruna) ja antibioottikuuria jatkettiin. Lisäksi koiraa alettiin pestä parin kolmen päivän välein erikoisshamppoolla. Tassut suojattiin somilla fleecetossuilla, ettei Popi päässyt raapimaan itseään ja hampailla kaluaminen estettiin muovikaulurilla. Verikokeiden valmistuttua aloitimme kortisonin. Se tehosikin jo parissa päivässä eli kutina väheni huomattavasti, viikon kuluttua kutina oli loppunut kokonaan ja karva oli lähtenyt uuteen hyvään kasvuun. Samalla iho alkoi parantua, mutta se jatkoi kuitenkin oireiluaan vielä pari viikkoa ennen kuin alkoi osoittaa kunnolla paranemisen merkkejä. Allergiaruokaan siirtymisen myötä kaikki puruluut, juustopalat, naminaksut yms. herkut oli kiellettyjä. Myöskään rokotusta ei voitu antaa koiran heikon kunnon vuoksi.

Samalla kun kortisoni alkoi tehota ja kutina vähentyä, alkoi myös Popin kunto kohota. Se muuttui paljon leikkisämmäksi ja riehakkaammaksi, takaisin iloiseksi pentukoiraksi. Ulkonaolo alkoi maistua entistäkin paremmin ja usein se kyttääkiin kuistin oven edessä josko joku suostuisi päästämään sen yksin pihalla omille tutkimusretkilleen (joita naapurit eivät varmaankaan arvosta…). Kuten Laura sanoo, Popi vinkaisee meille ”Orja, päästä ulos”.

Antibiootit loppuivat reilu viikko sitten ja kortisoni eilen. Kävimme samalla lääkärissä ja tilanne todettiin varsin hyväksi. Rokotus voitiin vihdoin antaa ja nyt seurataan mitä tapahtuu kortisonin loputtua. Karvaa on tullut runsaasti lisää ja painokin on tuplaantunut. Poika painaa nyt 4,2 kg. Kahden viikon kuluttua on toinen kontrolli. Samalla saadaan rokotteen vahvistus. Silloin laaditaan myös suunnitelma miten allergian aiheuttaja saadaan selville. Itse veikkaan syyksi kaupallisia herkkupaloja, riisin ollessa toinen hyvä vaihtoehto.

Jätä kommentti