Popi, 9 viikkoa

Popi on reilun kahden viikon aikana jo muuttunut valtavasti. Paitsi, että se on kasvanut paljon, se on oppinut myös monia taitoja. Esim. tahtomisen taidon tai vaatimisen taidon tai paperille pissaamisen taidon tai portaiden kiipeämisen ja laskeutumisen taidon (pakko pitää portteja kiinni yläkertaan) tai ärhentelyn taidon tai sydämen sulattamisen taidon…

Popi on kotiutunut niin, että uskaltaa jo lähteä tutkimaan talon taakse tai ojan penkalle ympäristön ihmeitä ilman, että me olemme näköpiirissä. Jos Popilla on jotain mielenkiintoista tutkittavaa pihalla, niin tuntuu, että se on täysin kuuro kaikille kutsuille vaikka yleensä tuleekin pää viidentenä jalkana kun sitä kutsuu. Siti sitä ei enää uskalla jättää pihalle hetkeksikään ilman valvovaa silmää. Ja aitaus on nykyään ihan tyhmä juttu Popin mielestä.

Popin elämään on mahtunut paljon ihmeellistä. Vieraita on käynyt ihmettelemässä ”lelukoiraa” (koska se näyttää ihan sellaiselta patterikoiralta) ja toki itsekin olemme vieneet Popia mukanamme kylään ja kaupungille. Yleensä Popi rakastaa kaikkia potentiaalisia rapsuttelijoita ja ihailijoita, mutta joidenkin lasten nilkat ovat olleet ylitsepääsettömän herkullisen näköisiä ja niihin Popi on yrittänyt teroittaa hampaitaan. ”Irti”-käskyn totteleminen sujuu melko hyvin, ”alas”-käskyä Popi ei niinkään haluaisi totella. Miksi pitäisi mennä alas kun haluaa sohvalle tai nojatuoliin jonkun syliin hellittäväksi? Popi on erittäin luottavainen meihin, joka mielestäni parhaiten näkyy siinä, että se saattaa nukahtaa selälleen syliini, joka jalka eri suuntaa roikkuen. Nukkuu siinä niin sikeästi, ettei säpsähtele tai pelästy ympäristön ääniä. Popi myös antaa harjata ja kammata itseään joka puolelta.

Ruoka-aika ei meidän perheessä pääse unohtumaan. Jo tuntia ennen ruokaa Popi alkaa kävellä ruokakupin paikan ja keittiön väliä. Välillä yrittää kiskoa minua lahkeesta tai istuu katselemaan anovasti ”ymmärrä nyt, minulla on nälkä”. Vielä viime viikolla Popi tehosti viestiään puremalla minua varpaista, mutta nyt se on onneksi loppunut. Popi saa kolmesti päivässä ruokaa, lisäksi sitten herkkupaloja tarpeen mukaan. Kävelylle lähdettäessä herkkupalat ja kehuminen on helpoin tapa saada Popi pois kotipiiristä. Muuten se jumittaa istumaan ja katsoo taluttajaansa sen näköisenä että ”Miks ihmeessä pitää mennä jonnekin, tässähän on kotipiha”. Sitten kun koti ei enää ole ihan lähellä, Popi kyllä kulkee taluttimessa mallikkaasti. Ja takaisin kotiin päin ihan ripeästi!

Kädet on ollut täynnä töitä ja päivä on entistä enemmän aikatauluttamista, jotta sekä koira, että Laura saisivat tarvitsemansa huomion ja huolenpidon. Silti taidan olla vähän hurahtanut tähän pentuun…

Jätä kommentti